Täällä taas

IMG_4179.JPG

IMG_4188.JPG

IMG_5375.JPG

IMG_4186.JPG

sadetakki Cubus / mekko Topshop / laukku vintage (Ranskasta)

Kuvat: Maija A

 

Heippa pitkästä aikaa!

Ja pahoittelut heti alkuun tästä muutaman viikon tahattomasta blogitauosta, en missään nimessä ollut suunnitellut sitä. Jostain syystä kirjoittaminen vaan alkoi ahdistaa ja toi mukanaan enemmän stressiä kuin iloa. Meni päivä, meni viikko ja ajan kuluessa näppäimistöön tarttuminen tuntui aina vaan vaikeammalta ja vaikeammalta. Mua ahdisti se, ettei tässä blogissa oikein ole mitään punaista lankaa (paitsi tottakai oma elämä). Järjestelmälliselle ihmiselle se on äärimmäisen turhauttavaa, kaikki asiat kun pitäisi saada lokeroitua. Samalla kuitenkin tiedän, että tylsistyisin kuoliaaksi, jos blogi pitäisi rajata koskemaan vaan jotain tiettyä aihepiiriä. Ehkä suurin ongelma loppujen lopuksi onkin se, etten vain ole vielä oikein löytänyt omaa tapaani tehdä tätä juttua. Hanskat tiskiin -meiningillä se nyt ei ainakaan löydy, joten ei auta kuin pistää postausta postauksen perään ja tunnustella, minkä tyyppiset tekstit tuntuu omimmilta. Kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu, siitä miltä milloinkin tuntuu. Blurred esquisse eli ’epäselvä luonnos’ luonnehtinee kuitenkin edelleen hyvin tätä blogia ja mua – koskaan ei tule valmista!

Parasta on kuitenkin se, että vaikka kirjottaisin mistä, te tunnutte aina jaksavan tulla lukemaan mun höpinöitä. Kiitos siis kaikista ihanista ja kannustavista kommenteista, ne merkitsee mulle tosi paljon! Toivottavasti viihdytte täällä jatkossakin 🙂

 

Bisous,

Kati

 

Ps. Oli tästä blogitauosta hyötyäkin. Gradu on jo hyvällä mallilla (lähes 60 sivua täynnä) ja Helsinkiin muuttokin jännittävän lähellä! Siitä lisää ens kerralla 😉

Muoti Oma elämä Mieli Päivän tyyli

Kotona

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Tiedostan kirjoittaneeni viime aikoina paljon kaikista muuttamiseen ja kotiin liittyvistä jutuista, mutta nämä nyt sattuvat olemaan tällä hetkellä niitä kaikista ajankohtaisimpia asioita omassa arjessa. Ja siitähän se on kirjoitettava, mikä mielen päällä jyllää ja itseä koskettaa!

Ihmisellä on elämänsä aikana monta kotia. Konkreettisia ja sitten niitä henkisiä, kuten mieluisa työpaikka tai ihana kaveriporukka, jossa kokee olonsa kotoisaksi. Näitä kaikkia kun alkaisi laskemaan, menisi siinä aika nopeasti sekaisin. Mutta ihan niitä konkreettisia koteja, omia osoitteita – niitä mulla on tähän mennessä ollut kuusi kolmessa eri kaupungissa, kahdessa eri maassa. Jokainen koti jättää jälkensä, mutta myös oma jälki jää jokaiseen kotiin. Sydän ei lähde niistä välttämättä koskaan. Siksi onkin aivan huikeaa palata hetkeksi takaisin yhteen niistä. Sellaiseen, jonka kokee yhä edelleen siksi ”oikeaksi” kodikseen. Vanhempien luokse lapsuuden ja nuoruuden maisemiin, jotka väkisinkin herättävät tunteita ja tuovat monia muistoja mieleen. Tuntuu virkistävältä olla taas täällä.

Asua huoneessa, jossa on koettu teini-iän pahimmat sydänsurut, popitettu täysillä naikkareita, hihitetty mahat kippurassa ja käyty läpi monen monta asu- ja itsetuntokriisiä. Katsella gradua näpytellessä ikkunasta samaa maisemaa, kuin seitsemän vuotta sitten ylioppilaskirjoituksiin päntätessä. Kulkea metsäpolkua, jossa on salaa pussailtu ensirakkauden kanssa. Oikaista kummasti pienentyneen koulun pihan poikki ja pohtia, mitä sekin tyyppi mahtaa tällä hetkellä puuhailla. Istua puistossa, jossa on joskus juoruiltu koko loppuelämän edestä. Juosta pururadalla, jonka varrelle on aikoinaan haihtunut useampi kilo. Nähdä vanha opettaja, josta onkin muutamassa vuodessa tullut (melkein) kollega. Kruisailla kylillä ja huomata, että kebuloita on edelleen vähintään yhtä monta kuin viimeksikin ja paikalliset eivät ole vieläkään oppineet liikennesääntöjä. Tuntuu turvalliselta, että alati muuttuvassa maailmassa on aina jotain, joka on ja pysyy. Ja se on koti.

 

Bisous,

Kati

 

// Home sweet home//

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli