Viikon randomit #8
Pitkästä aikaa randomeita!
#1 : Odottelin torstai-iltapäivänä ratikkaa pysäkillä, kun kaksi ulkomaalaista kysyivät minulta neuvoa Helsingissä liikkumiseen. Siinä hetken juteltuamme kävi ilmi, että kyseiset herrasmiehet olivat kotoisin Kreikasta. No jopas sattuikin. Minähän en sitten millään malttanut olla luettelematta niitä kahtakymmentä kahta lausetta, jotka viiden vuoden takaisella kreikan alkeiskurssilla opin. Olen Kati. Olen Suomesta. Todella vakuuttavaa! Oikeasti olisin osannut vielä kaksi lisää, mutten sitten viitsinyt siinä alkaa vihjailemaan, että olen naimaton ja lapseton. Ties vaikka olisivat olleet vaimonhakumatkalla. Kaikenlaista sitä meille opetettiinkin… No mutta, aika absurdiahan tuo joka tapauksessa oli. En olisi ikinä uskonut, että yhdellekään sanalle tulisi Suomessa käyttöä!
#2 : Töissä sattui tällä viikolla kummia. Törmäsin ensimmäisen kerran tämän vaatimattoman ”blogiurani” aikana lukijaan, joka tunnisti minut! Tilanne oli meille molemmille yhtä hämmentävä. Lukija kertoi, että oli seurannut työnhakuani ja häkeltyi suuresti, kun sitten yhtäkkiä näkikin minut omalla työpaikallaan. Häkellys oli kyllä molemminpuolista! Tuntui ihan mielettömän kivalta, että joku oli oikeasti lukenut juttujani ja halusi vieläpä tulla juttelemaan. Päivän piristys potenssiin sata!
#3 : Eilen vietettiin lapsuudenystäväni häitä Tampereella. En pystynyt kirkossa hillitsemään itseäni yhtään, vaan kyynelkanavat aukesivat saman tien, kun näin morsiamen isänsä käsikynkässä. Tuntui myös aivan erilaiselta kuin aiemmissa häissä, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun pitkäaikainen ystäväni meni naimisiin. Olo oli ihan kummallinen melkein koko juhlien ajan. Vasta eilenhän me supisimme ala-asteen pihalla siitä, kuka on koulun söpöin poika ja kenen kanssa ”alettaisiin olee” seuraavaksi. Niin se aika vaan kuluu… Hääpari oli kyllä niin silminnähden onnellinen, ettei siinä itsekään oikein muuta voinut. Ai että mä rakastan häitä!
#4 : Häät ovat olleet viime päivinä nähtävästi muutenkin mielessä. Olimme siskoni kanssa Ikeassa ja vastaan tuli kiinalainen mies, jolla oli kärry täynnä valkoisia lautasliinoja ja vesikannuja. Tokaisin siskolleni, että taitaa olla häät tulossa ja hän katsoi minua kuin mitäkin pölkkypäätä. ”Niin tai sitten ne on tarkoitettu ihan vaan sinne kiinalaiseen ravintolaan.” Aivan…
#5 : Hoksottimeni eivät tällä viikolla ole muutenkaan olleet ihan täydessä terässä. Kun lähdimme eilen ajamaan Helsingistä kohti kolmostietä, jossain kyltissä vilahti Mäkelänkatu, joka on nähtävästi ruotsiksi Backasgatan. Poikaystäväni heitti ohimennen, että ruotsinkielinen nimeni olisi sitten Backa. Vastasin, että mieluummin olisin kyllä Backa kuin Mäkelä, sillä olisi ihan kiva, että sukunimi olisi vähän erikoisempi eikä sama kuin joka viidennellä suomalaisella. Jere ihmetteli, että mitä oikein horisen. Sanoin, että niin, kun Mäkelä nyt sattuu olemaan Suomen viidenneksi yleisin sukunimi. ”Eli kun se on viidenneksi yleisin niin se tarkoittaa, että yli miljoonan suomalaisen sukunimi on Mäkelä? Mietis nyt vähän.” Ja minähän mietin… (Oikeesti olen ihan fiksu. Ainakin joskus.)
Mitäs mieltä muuten olette näistä randomeista?
Kiinnostaako sekalaiset sattumukset jatkossakin?
Bisous,
Kati
PS. Kuvat ovat randomeita otoksia Kruununhaan kaupunginosasta. Ylimmissä kuvissa oleva vaaleapunainen talo on yksi suosikkirakennuksistani täällä. Fun fact: kuten kuvasta näkyy, se sijaitsee kantakaupungin lyhyimmällä kadulla. Välikadulla on pituutta vain 25 metriä!
