Bonsoir!
Vaikka otsikko viittaakin vahvasti Marilynin komediaklassikkoon, kirjotan tänään jostain aivan muusta kuin glitteristä ja glamourista. Tänä viikonloppuna alkaneen reilun neljän viikon mittasen palkallisen loman kunniaksi kokeilin nimittäin ekaa kertaa suklaafondantin tekoa. Tää mutakakulta maistuva ranskalainen leivos kuuluu syödä kuumana, jotta sen sisuksissa muhiva sula suklaa valuu lautaselle, kun leivosta leikataan. Tässä on mun kannalta yks aika iso ongelma. En voi sietää kuumaa kakkua. Muutama vuosi sitten olin Etelä-Ranskassa vaihdossa ja ravintolassa käydessäni mun vakkarijälkkäri oli usein just tää fondant au chocolat, ylläri ylläri. Huomasin kuitenki nopeesti, että ei hitto, täähän on aina tämmöstä tulikuumaa tököttiä! En heti ymmärtäny, että kuumuus oli koko leivoksen idea, vaan kuvittelin sen johtuvan vain kokkien kiireestä ja siitä, että leivokset tulee suoraan pakastimesta mikron kautta pöytään. Tästä syystä annoin aina uuden mahdollisuuden ja odotin täydellistä fondanttia, jota ei sitten koskaan näkynytkään. Suomessa tein tarjoilijaa hämmentävän pyynnön, kun tilasin suklaabrownieni ”mielummin kylmänä kuin kuumana, kiitos”. Lopputuloksena oli työkavereiden naurahdusten lisäks jääkylmä brownie, jonka syömiseen olis tarvittu jotain vähän järeempää työkalua, esim. moottorisahaa… Luulenpa, että jatkossa on parempi mennä jätskilinjalla tai tehdä jälkkärit ite 😀 Mutta nyt siihen fondanttiin.
Oon tällä hetkellä Varsinais-Suomessa vanhempieni luona, mistä oli leipomisen kannalta sekä hyötyä että haittaa. Herkut meni heti parempiin suihin, eikä niitä jäänyt omiin nurkkiin pyörimään. Tosin mun puuhastelu keräs paljon huvittuneita katseita ja sisko (meistä se leipuri hiivampi) kutsu mua todelliseks arjen sankariks, kun olin sulattanu voin, jota ei pitäny sulattaa ja nostin uunista muffinivuoissaan hyllyvät raa’at taikinat. Sillä lailla. No mutta, vaikeuksien kautta voittoon. Loppujen lopuks näistä ”laavaleivoksista” tuli ihan fiksuja ja filmaattisia ja ainaki maku oli ihan kohdillaan.
”Taustateoriana” käytin ihan Valion perusohjetta, vaikka käytännössä asiat menikin sitten vähän eri tavalla. Tässä vielä tapahtumaketju, joka johti kuvissa näkyvään lopputulokseen.
SUKLAAFONDANT-LEIVOKSET (6 kpl )
– Vatkaa 100g voita (huom. ÄLÄ sulata ennen vatkausta!) ja 1dl sokeria.
– Vatkaa joukkoon 2 munaa yksitellen.
– Sekoita kuivat aineet keskenään (1½dl vehnäjauhoja, ½tl leivinjauhetta, 1 rkl kaakaojauhetta ja ripaus suolaa) ja lisää seos vatkauskulhoon.
– Sulata 100g taloussuklaata vesihauteessa ja lisää taikinaan.
-Voitele muffinivuoat ja täytä taikinalla. Itse käytin vielä leivinpaperia teflon-muffinivuoan kupeissa.
– Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 9min. (Mulla ne oli varmaan tuplasti kauemmin, kun laitoin aluksi uunin alimmalle tasolle ja olin vielä sulattanut voin…)
– Tarjoa vaniljajäätelön/kermavaahdon/marjojen kanssa.
Joku kylmä juttu kyllä sopii kaveriksi, kun kerran suklaaseos on niin lämpöistä. Itse sekoitin kerman joukkoon mariannerouhetta ja koristelin annokset vielä mintunlehdillä. Helppo ja suhteellisen nopea herkku, varsinkin vähän taitavammille leipureille! Meillä jäi jääkaappiin vielä yks fondant, veikkaan että huomenna se vois olla tarpeeks jäähtynyt mun makuun…
Toivottavasti inspiroiduitte! Mulla on tällä hetkellä suklaan lisäks monet muutkin asiat mielessä. Kävin eilen reilun 7 kilsan juoksulenkillä vanhoissa lenkkimaisemissa ja ai että miten kivaa se oli! Askel tuntu huomattavasti kevyemmältä kun Tampereella viime viikkoina, en sitten tiedä johtuko se maisemista vai vaan yksinkertasesti siitä, että oon nyt ansaitulla lomalla ja ei tarvi kantaa huolta oikein mistään. Lomasuunnitelmissa on ainakin nähdä ystäviä, mökkeillä poikaystävän kanssa ja… lähteä ulkomaille! Jee! Siitä kerron piakkoin vielä lisää, stay tuned!
Kuvassa mun asu eilisissä naapurin yo-juhlissa: mekko on viime vuoden alelöytö Mangosta, laukku uunituore Ralph Lauren ja kengät ostin edelliskeväänä Lontoon reissulta New Lookista, joka on muuten paras kauppa ostaa korkkareita. Mulla on sieltä parit muutkin luottokorot ja niillä jaksaa olla keposesti vaikka koko päivän!
Bisous,
Kati
