Sokerihiiri detox-kuurilla
Maha pömpöttää ja farkut tuntuvat yhtä ahtailta kuin lentokoneen vessa. Olo on turvonnut, väsynyt ja kaikin puolin epämukava. Ihmekös tuo, kun karkkipäivä on taas ollut joka päivä ja lenkkaritkin ovat seisseet eteisessä lähinnä muodon vuoksi…
Mikä avuksi, mietin ja sorrun muistelemaan lentoemäntädieettejä sun muita nuoruudesta tuttuja hätäratkaisuja. Ei, ei ja vielä kerran ei – niistä ei ole ikinä seurannut mitään hyvää. Sitten keksin. Detox-kuuria en olekaan vielä koskaan kokeillut! Se varmaan laittaisi kuona-aineet kunnolla liikkeelle ja keventäisi olemusta mukavasti. Ryhdyn heti tuumasta toimeen.
Kevyen googlettelun jälkeen löydän tri Ozin kolmen päivän detox-kuurin, jossa juodaan pelkkiä smoothieita. Kuulostaa tarpeeksi helpolta jopa katastrofikokille, joten päätän, että on aika laittaa keittiössä pölyttynyt smoothie-vekotin hommiin. Challenge accepted.
Projekti alkaa luonnollisesti kauppareissulla. Olen innoissani. Kassakuittikaan ei saa itkemään, sillä kolmen päivän ”ruuat” maksavat vain noin 35 euroa. Jotain tosin löytyi jo valmiiksi kaappien uumenista ja jotain jätin myös käytännön syistä ostamatta – pinaattia kun ei ollut, lehtiselleriä en löytänyt (wtf is that??) ja kylpysuolaa en kokenut tarpeelliseksi, sillä kylpyammeen lisääminen ostoslistalle olisi kasvattanut kuurin loppusummaa lievästi sanottuna liikaa.
Ensimmäisenä detox-aamuna energiaa on vaikka muille jakaa: siivoan koko asunnon ja surautan kuluvan päivän ja seuraavan aamun smoothiet valmiiksi jääkaappiin. Fiilis on korkealla ja tunnen itseni voittamattomaksi.
Se tunne ei kauaa kestä.
Lounassmoothiesta alkaa nimittäin alamäki. Vaikkei smoothie ole edes mitenkään erityisen pahaa, hörppään viimeiset kulaukset väkisin. Nälkä kurnii vatsassa, kun poikaystävä syö vieressä pastaa ja jauhelihakastiketta ja minä lusikoin suuhuni pieniksi paloiksi silputtua kurkkua. Kyllä, kurkkua. Sitä, joka ei aiemmin mainitun smoothie-vekottimemme pienuudesta johtuen mahtunut itse juoman sekaan. No, lähteehän se nälkä näinkin – tunniksi. Keskittymiskyky alkaa herpaantua ja koko ajan on vessahätä. Nukkumaanmenoajan koittaessa ajattelen vain, että aionko tosiaan olla nälissäni vapaaehtoisesti vielä kaksi kokonaista päivää. Seuraavat päivät ovat kuitenkin helpompia. Elimistö tottuu pienempään energiamäärään, eikä nälkä enää kummittele yhtä pahasti.
Detoxin jälkeen hyppään vaa’alle. Nesteitä on lähtenyt 1,6kg. Tiedän kilojen kyllä palaavan viimeistään seuraavana päivänä takaisin, joten säästän voitontanssin seuraavaan kertaan. Vyötärökin on kaventunut kaksi senttiä, mutta sekään ei saa minua hyppimään tasajalkaa – mittanauha ei nimittäin minun käsissäni ole kovinkaan luotettava kapistus. Ja eipä se yleisolotilakaan nyt mitenkään merkittävästi ole parantunut.
Mutta yksi asia vetää silti suupielet vienoon hymyyn.
Mun pierut ei enää haise miltään.
Kuona-aineet ovat sittenkin poistuneet!
Oletko sinä kokeillut detoxia?
Bisous,
Kati
PS. Jos (kaikesta huolimatta) innostuit tri Ozin detoxista, niin Vegetreenari on suomentanut kauppalistan ja smoothieiden ohjeet tänne. Kuva alkuperäisestä ohjeesta on peräisin täältä.