Tyhjää täynnä
Muuttaminen on silmiä avaavaa puuhaa. Kun pakkaa koko elämänsä laatikoihin, tutustuu siinä sivussa itseensäkin taas vähän entistä paremmin. Asunnon uumenista löytyy muistoja siitä, millainen ihminen sitä joskus on ollut. Löytyy jälkiä, jotka kertovat nykyisestä minästä. Ja löytyy toiveita siitä, millainen vielä joskus haluaisi olla.
Tavaroita kaivellessa esiin putkahtaa kaiken sen jokapäiväisen perusmaterian lisäksi monia jo unohtuneita juttuja:
- Tavoitetoppi, joka ei mahtunut päälle ostaessa – eikä muuten mahdu vieläkään.
- Parkkilipuke, joka on vaivihkaa otettu talteen muistoksi ekoista treffeistä – päivälleen tasan kaksi vuotta sitten!
- Muistiinpanot, joiden avulla irtosi opiskelupaikka – oh là là.
- Salaattilinko, jota ei jostain syystä ole koskaan tullut käytettyä – mutta vielä joskus voi tarvita!
- Hame, johon mummu joskus ompeli pitsisen jatkeen – oli kuulemma hävyttömän lyhyt.
- Valokuvia ihmisistä, jotka ovat vuosien varrella tulleet jäädäkseen – tai lähteneet lätkimään.
- Ulkomaan valuuttaa, jota on tarpeeksi muistuttamaan menneistä matkoista – mutta liian vähän kustantamaan uusia seikkailuja.
- Mittanauha niiltä ajoilta, kun vyötärönympärys vielä kiinnosti – saisi alkaa taas kiinnostaa!
- Vanhat sisustustyynyt, jotka on vaikeina aikoina itketty ripsarista mustiksi – miksi nääkin on täytynyt säilyttää??
- Kanta-asiakaskortti Karkkimereen – no comments.
- Pölypalloja, joiden olemassaolon on tietoisestikin halunnut sivuuttaa – kuka nyt hyllyn takaa jaksaisi joka sunnuntai vuosi imuroida?
Koko asunto näyttää tyhjänä ihan erilaiselta. Siinä näyttäytyy kaikki se potentiaali, mitä se olisi voinut olla. Miten eri tavalla sen olisi voinut sisustaa. Tällainen jossittelu on kuitenkin täysin turhaa. Se oli sellainen, millaisen siitä kolme vuotta sitten halusin. Siitä tuli ja se oli – koti.
Bisous,
Kati
// Moving out is a great way to get to know yourself. All the boxes are full of memories of the person you sometimes were, the person you are now and the person you want to become. //