Viikon randomit #7
#1 : Pääsin tällä viikolla kunnolla ”turisteilemaan” Helsingissä, kun äitini ja hyvä ystäväni kävivät kylässä. (Ei, he eivät olleet täällä samaan aikaan, vaikka hauskaa sekin varmasti olisi ollut.) Kaupunkikierrosten lomassa opin taas itsekin yhtä sun toista. Kuten sen, että lokit ovat japanilaisille Helsingin tärkein nähtävyys – niiden ruokkiminen ja sitä seurannut Hitchcockin linnut -ilmiö kun tuntui herättävän jopa suuremman kuvaustarpeen kuin Sibelius-monumentti. Teki mieli kysyä, että ettekö ennen ole lintua nähneet. Tosin Sibbekin sai kyllä arvoisensa huomion, aika kauan siinä nimittäin meni, että sain napattua 24 tonnia painavasta putkiveistoksesta räpsyn ilman yhtäkään aasialaista puhaltelemassa putkiloihin. Opin myös sen, että kakkubuffetissa käyminen voi joskus, vaikkakin harvoin, tuottaa pienoisen pettymyksen – ainakin, jos kuvittelee sitruunakreemin sopivan hyvin marenkitartalettiin. Olisi vain pitänyt suorittaa ähkyn lyhyt oppimäärä kuudella palalla sitä tuttua ja turvallista suklaaunelmaa, eikä hairahtua upottamaan lusikkaansa väärän värisiin torttuihin…
#2 : Palatakseni noihin lokkeihin täytyy vielä todeta, että niiden ruokkimisella on kohtalokkaat seuraukset – linnuista tulee hyvin häijyjä ja ahneita! Tänään istuttiin kavereiden kanssa Tuomiokirkon portailla nauttimassa auringosta, kun eräs lokki syöksyi kahta tyttöä päin niin kovaa, että toinen tiputti pelästyessään jäätelönsä maahan. Sitten selkeästi muita lokkeja isompi pullero vaappui jätskipallon luo ja alkoi ahmimaan. Enpä usko, että tämä oli päivän ainut ryöstetty saalis. Vitsi mitä siipeilijöitä – kirjaimellisesti!
#3 : Vietettiin eilen mukava päivä mummulassa maaseudulla. Helsingissä oli kylmä, mutta landella aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja shortsit tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta hien puskiessa niskaan. Tai parhaalta ainakin siihen saakka, kunnes huomasin polttaneeni etureiteni todella pahasti lyhykäisen lepolassessa makoilun seurauksena. Kyllähän sitä luulisi, että tällainen paloherkkä albiino olisi jo 26 vuoden ja lukuisten kärventyneiden raajojen jälkeen oppinut laittamaan aurinkorasvaa. Mutta kun en mä oo tässä kuin ihan hetken vaan. Niinpä niin. Ja nyt jalat on kuin vaaleanpunaisella seepralla – edestä punaiset ja takaa valkoiset. Eipä taida olla meikäläiselle shortsikelejä luvassa taas hetkeen, heh!
#4 : Käytiin vihdoin poikaystävän kanssa katsomassa uusin Pirates of the Caribbean. Olen tykännyt merirosvosarjan aiemmista osista valtavasti, liekö syynä sitten aina yhtä ihana Johnny Depp, Hans Zimmerin mukaansatempaava musiikki vai ne äärettömän kiehtovat merimaisemat. Joka tapauksessa tämä viides osakaan ei tuottanut pettymystä, päinvastoin se oli kerrassaan nerokas. En kuitenkaan paljasta muuta kuin sen, että lopussa oli aivan pakko tirauttaa pari kyyneltä. Ilosta vai surusta? Sitä en kerro, yo ho ho.
#5 : Olen viime päivinä yrittänyt metsästää olohuoneeseemme sohvapöytää ja jalkalamppua (kuolleen jukkapalmun tilalle..), mutta tuloksetta. Myös seinät ammottavat edelleen tyhjyyttään, sillä sopivia tauluja ei vain ole tullut vastaan. Mikäli teillä on hyviä vinkkejä näihin liittyen (Ikean ja Desenion lisäksi), niin kuulisin niistä mielelläni! Erityisesti vähän erikoisemmat liikkeet Helsingin seudulla kiinnostaa. Mikä on just sun lempi huonekalu- tai sisustuskauppa?
Bisous,
Kati