Olen pähkäillyt pääni puhki mitä kivaa sitä laittaisi Tv-resistorin tuleville keikoille päälle, pienimuotoinen keikkarundi kun alkaa uhkaavasti lähestyä. Ja jee, olen löytänyt jotain ihkutettavaa. Kyseessä on suomalainen vaatemerkki R/H, joka on Hanna Riiheläisen ja Emilia Hernesniemen luomus. Olenkin tänään menossa heidän kevätmallistoaan sovittelemaan ja toivelista on pitkä.

Jossain haastattelussa kuulin, että R/H:lla oli yhtenä inspiraationa Mikki Hiiri, ja kyllähän se tästä mekosta tulee hauskasti esille. Tää on must, jos se vaan mun elopainoa kerännelle vartalolle sopii.

Tässä lisää asuja, jotka sopivat ainakin mun kevättunnelmaan:

-> ihku jakku!

-> ihana kuosi tuossa paidassa

-> lisää Mikkiä!

Lisää löytyy R/H:n sivuilta.

R/H:lla aukeaa muuten kohta verkkokauppa. Lisää siitä sitten! Siihen saakka voi käydä shoppaamassa vaikka näissä liikkeissä.

P.s. Koskaan ei sais pyytää anteeks, kun ei oo blogannu pitkään aikaan. Mut anteeks silti! Oli ihan oikeesti kiirus.

Olen asunut New Yorkissa nyt kolmisen kuukautta ja moni ystävä on jo kyselly mitä kaikkea olen täältä ostanut tähän menessä. Tuohon kysymykseen tiivistyykin Ison Omenan (ja Amerikan) luonne kultuksen (ja muodin) mekkana. Kuluttaa täällä saa, se on helppoa ja kaikki on ostettavissa.

Ja kyllä, olen onnistunut shoppailemaan. Ristiriitaistahan tässä on se, että vaikka olen tänne muuttanut, kulutustottumukseni ovat olleet turistireissun luokkaa. On vain on vaikea sisäistää, että ihan oikeasti asun täällä. Budjetin kannaltaa tämä ongelma pitäis aika pian ratkaista!

Ostamisessa on kyllä aika hyvin auttaneet verkkopalvelut Refinery 29 ja Ideeli, joihin työkaverini minut tutustuttivat. Molemmista löytää erityistarjouksia ja etuja, kaikki kuratoituja ja mielenkiintoisesti toimitettuja, ei siis mitään Citydeal-menoa. Muita tsekkaamisen arvoisia palveluita täällä on myös Gilt, Jewelmint, Shoemint, Birchbox ja Clothia.

Refinery 29 on syypää ainakin näihin kenkiin! Ranskalaisen Surface to Airin nilkkurit, miten olisin voinut sanoa ei "maksa 100 dollaria -  saat 200 dollaria" -tarjoukselle! Tosin 200 dollaria ei ylläripylläri riittänytkään tuossa liikkeessä mihinkään, joten kukkaro revitti nyörejään..

Refinery 29 ja ale olivat syypäinä näihin newyorkilaisen 80%20 -merkin nilkkureihin. Ihan supermukavat jalassa ja piilokorko tuo kivasti pituutta!

Okei, näiden Sam Edelmanin sandaaleiden ostoon on syypää maaliskuussa yllättänyt helle ja Frendien Rachelin duunipaikka Bloomindales. Niiden verkkokauppa on niin helppo eksyä, samoin kuin Broadwayn tavarataloonkin.

Okei, ja viimeisenä jaaritteluna vielä eniten tykkäämäni laukku! Sattumalta eksyin herttaisen Vagabond Boutiquen sivuille ja löysin kanadalaisen Erin Templetonin laukun, joka on tehty kierrätetystä nahasta. Tykkään, kovasti!

Okei jutun pointtina oli jakaa muutamia hyviä linkkejä kiinnostuneille, eikä niinkään esitellä kulutustottumuksiani. Mutta tänne tuleville vinkkinä, tulkaa tyhjän matkalaukun kanssa..

P.s Ensimmäisenä kuvana on BCBGMAXAZRIA-merkin "mekko", jota sovitin huvikseni Bloomingdalesilla.. Kaikkea kun ei voi ostaa :)

Perustin kerran blogisivuston, jonka nimi oli "It´s not a perm". Sen tarkoitus oli olla ylistys luonnonkiharille hiuksille ja kannustussivusto kiharoiden kanssa taisteleville. No, sivusto jäi yhden postauksen projektiksi (how typical of me), mutta kiharaideologia ei ole minussa vähentynyt. Kuinka paljon hiukset voivatkaan vaikuttaa identiteettiin?

Hiukset vuosimallia 2011. Kuva: Lauri Hannus

Kiharat ovat iso osa minua. Minua ei tunnista ilman niitä ja ihmiset odottavat aina ensimmäisenä näkevänsä minussa hiukset. Kun aikanaan leikkasin hiukseni todella lyhyiksi, väheni moikkailujen määrä puoleen, sillä kaverit eivät enää kadulla tunnistaneet minua. Myös oma oloni oli tuolloin todella alaston ilman kiharapehkoani.

Olen ehkä siinä harvassa joukossa, joka todella arvostaa kiharaansa. Ja näin ei todellakaan ole ollut aina. Koko nuoruus meni erilaisia suoristusvirityksiä tehdessä. Tuolloin ei tullut mieleenkään, että olisi olemassa jotain sellaisia vimpaimia kuten suoristusrautoja. Vaan eräänä päivänä, kuin jonkin oivalluksen myötä, jätin hiukseni yhdessä muotovaahdon kanssa kuivumaan kiharapehkoksi. Ei se näyttänytkään niin pahalta! Jäin koukkuun.

Pehko vuodelta nakki. Ehkä 2004.

Hiukset ovat iso bisnes, jossa liikkuu rahaa huimia määriä. Hiuksiin liittyy myös paljon politiikkaa. Historian saatossa nainen on häpäisty leikkaamalla hiukset, toisaalta hiuksiin ja niiden kasvamiseen on liitetty paljon mystiikkaa. Hiukset ovat olleet iso ase erityisesti rotusyrjinnässä. Siksi hiusten kohdalla kyse on aina paljon muustakin kuin "vain hiuksista".

Erityisesti kiharaan liittyy paljon konnotaatioita jostain eläimellisestä ja epäviehättävästä. Koska kaikki kaunis on kultivoitua, uhmaa rehottava, joka paikkaan tunkeva kihara tätä normia. (Okei no vähän ehkä tässä liiottelen).

Tämä Prinsessapäiväkirjat -elokuvan kohtaus antaa hyvän kuvan siitä miten kiharoita populaarikulttuurissa käsitellään:

http://www.youtube.com/watch?v=ZjOpcpYrVSE

Eläimellinen kiharapehko on kesytettävä kauneuden hyväksi. Suoristetaan hiukset ja voilá, kaunotar on syntynyt!

Uskon, että suuri osa kiharoiden kanssa taistelevista ihmisistä ei vain osaa käsitellä hiuksiaan. Itsekin aikoinaan käsittelin hiuksiani kuin ne olisivat suorat, vaikka kiharissa hiuksissa pätee muutama oma yksinkertainen sääntönsä:

- ÄLÄ HARJAA KIHARIA HIUKSIA
- käytä hyvää muotovaahtoa
- anna hiustesi kuivata itsestään
- käytä käsiä kiharoiden puristeluun

No olivatpa hiuksenne millaiset vain, arvostakaa niitä!

P.s. Kun googlaa "luonnonkiharat", löytyy ensimmäisenä minun vuonna 2007 Elleihin kirjoittama juttu kiharista hiuksista. Huvittavaa on, että edelleen juttu kerää kommentteja säännöllisin väliajoin. Olisko kiharayhteisö vielä perustettava?