Vähän syksyä, rahia ja omenapiirakkaa

Pitkästä aikaa taas blogin parissa! Halu kirjoittaa on ollut kova, mutta jostain syystä aiheita on ollut vaikea keksiä. Lähden siitä, että jos aiheita pitää keksimällä keksiä, en kirjoita. Nyt kuitenkin haluaisin fiilistellä alkavaa syksyä ja loppuvaa kesää(nyyh). Kesän jälkeen kun arki alkaa, tule kaksi vaihetta: ensin yritän uskotella itselleni, että kesä ei ole vielä loppunut. Sitten totuus iskee vasten kasvoja ja yritän sulatella ajatuksen, että kesä loppuu kohta. Kolmas vaihe (ai, näitä olikin kolme) on, että hyväksyn syksyn tulon. Nyt olen kakkosvaiheessa ja sääkin on näköjään jossain välivaiheessa;). Miten te? Osaatteko odottaa jo syksyä, oletteko sitä mieltä että kesä on vasta alussa vai jossain oletteko jossakin muussa vaihessa? Kuitenkin tässä vaiheessa, on sitten loppukesä tai alkusyksy tai molemmat, parasta on kypsyvä sato. Tänään tein ensimmäisen kerran omenapiirakkaa tänä kesäsyksynä(:)) ja aina se on yhtä hyvää! 

Rakastan tehdä käsitöitä! Mikään ei ole parempaa kuin hyvä sarja ja kässätyö. Muutama päivä sitten sain valmiiksi kesällä aloittamani rahin. Näin jossain virkatun rahin ja ajattelin, ettei se voi olla vaikea tehdä. Ostin harmaata ontelokudetta kaksi isoa vyyhtiä, ne riittivät rahiin sopivasti. Aloitin tekemään rahia tällä ohjeella. Käytin eri lankaa kuin mitä ohjeessa oli käytetty, ohjeessa käytetty eco tube on nimittäin julmetun kallista. Katsoin jo alussa, ettei ohjeen rahi ole niin korkea kuin sen halusin olevan, joten päätin surullisenkuuluisasti soveltaa mikä meni tällä kertaa oikeastaan ihan hyvin.

 Alussa virkkasin oheen mallia pienemmän ympyrän, jonka jälkeen aloin lisätä silmukoita ohjeen mukaisesti. Kun olin päässyt vaiheeseen, jossa alettiin kaventaa, tein jäljellä olevilla silmukoilla muutaman pylväskerroksen (kaksi tai kolme), ennen kuin aloin kavetaa ohjeen mukaisesti. Rahin ”kuori” kannattaa välillä asetella vaikka jakkaran päälle, jotta näkee, millaista muotoa lisäykset ja kavennukset tekevät. Virkkasin rahia siihen saakka, että vain ns. kansi puuttui. Katkaisin langan ja katsoin, ettei lanka lähde purkautumaan. Sen jälkeen virkkasin ”kannen” aivan kuten alussa tehdyn ympyrän. Tässä vaiheessa kannattaa mallailla kantta(tai pohjaa) paikoilleen, että ympyrästä tulee sopivan kokoinen. Jätä sen verran varaa, että kannen ja toisen osan väliin voi tehdä yhden kiinteäsilmukkakierroksen.  Leikkasin sisälle rahin levyistä patjavaunua, ja kieritin keräksi. Kieritin niin kauan, että rahin sivuilla ei ollut enää paljon tilaa. Leikkelin patjavanusta pienempiä paloja ja lisäilin sinne, mistä kohtaa rahi oli vielä vajavainen. Lopuksi leikkasin alle ja päälle pyöreät kannet amaisesta patjavanusta. Tämä olisi kuitenkin kannattanut tehdä jo ennen täyttämistä, koska pohjapalan tunkeminen pohjalle ei ollut kovin helppoa. Kun kaikki täytteet olivat sisällä ja rahi näytti suunnilleen pyöreältä, laitoin kannen paikalleen ja virkkasin kiinni sattumanvaraisella silmukkakierroksella. Silmukkakierros jäi koholleen, joten kannesta tuliki rahin pohja. Loppujen lopuksi parempi näin:).

Kun rahi oli kasassa, lisäsin vielä tavallista vanua pylväiden välistä, jotta rahi muistutaisi vielä enemmän palloa eikä vaahtokarkkia. Aukot, josta laitoin vanua sisään erottuvat rahista hieman, mutta eipä tämä muutenkaan mikään malliyksilö ole;). Nyt odotan että pääsen oikaisemaan jalkani rahille jahka löydän itselleni nojatuolin. 

PS. Aloitan viikon päästä valokuvauskurssin, joten blogiin tulee jatkossa (toivottavasti) parempaa kuvamateriaalia:) Mukavaa päivää just sulle,

Siiri