Kaksi vuotta koiranomistajana – mitä olen oppinut?

Kivaa lokakuuta! Viime postauksesta on taas ihan liian kauan, mutta kiva olla takaisin blogin parissa(huolimatta bannerisäädöstä, argh). Tällä kertaa aiheena on ihmisen parhaat ystävät, karvaiset kaverimme, koirat. Tänä päivnä kaksi vuotta sitten lapinkoiramme Leo syntyi. Eli jos tarkkoja ollaan, en ole ollut koiranomistaja vielä ihan kahta vuotta mutta otsikko ”melkein kaksi vuotta koiranomistajana” ei oikein nappaa. Ajatuksena oli ottaa Leosta kivoja syksykuvia mutta kameran monimutkaisen tilanteen takia(objektiivi rikki, kamera myynnissä) se ei onnistunut. Yritän valita parhaat Leosta aiemmin otetut kuvat tähän alle:) 

 

Kahdessa vuodessa koiraan syntyy side, jota ei voi korvata. Ollaan opittu toisiltamme enemmän kun olisin ikinä uskonut. Käteen on jäänyt paljon hienoja onnistumisia ja myös niitä huonoja hetkiä. Toivottavasti saadaan jakaa Leon kanssa vielä monet ja monet unohtamattomat hetket<3. Käydään ensin läpi muutama juttu jonka olen oppinut koiran omistajuudesta:

1. Kärsivällisyys, kärsivällisyys ja vielä kerran kärsivällisyys.

Pentu pureskelee huonekaluja, pissaa lattialle ja oksentaa hienomman maton päälle. Pentua ei kuitenkaan tästä hyvästä voi heittää ikkunasta ulos. Pitää muistaa, että koira ei tee sitä ilkeyttään. Se ei myöskään ole tyhmä, kun pissaa mihin sattuu. Aluksi pentu on kuin vauva: vaikka sen veisi pöntölle ja kehottaisi tekemään tarpeensa, se ei ymmärrä. Koira voi myös säikkyä, haukkua, vetää ja vaikka mitä. Välillä pitää osata suhtautua huumorilla asioihin, ei se niin vakavaa ole(nimim. keittiön tuolien jalat näyttää majavan syömiltä yms.). Yleensäkään elämässä kaikki ei tapahdu heti tai mielen mukaan, but that´s life. Ja usko pois, ei se pissaan sisälle ja pureskelen kaiken eteen tulevan-vaihe niin kauaa kestä:).

2. Säännöllinen ulkoilu parantaa elämänlaatua

Kun on pakko lähteä ulos koiran kanssa, huomaa miten kävelylenkki tai pari päivässä piristää ihan superisti. Jos ulkoiluvuorot jakautuvat niin, että minä en käy Leon kanssa ulkona koko päivänä, olo on ihan erilainen. Jo pelkkä korttelin ympäri kävely vaikuttaa rodella paljon, lenkkien ei tarvitse olla mitään supervaelluksia. Jos ei olisi koiraa, en todellakaan lähtisi pimeässä sateessa illalla tai aamulla ulos.;)

 

Leolta opittua:

1. Nauti pienistä asioista huomioi ympäristö, puhelin pois

Koira tulee iloiseksi lihanpalasta, lelusta, omistajan näkemisestä tai rapsutuksesta. Se ei tarvitse ulkomaanreissua tai jalkahierontaa. Kun Leo on metsässä vapaana, huomaa kuinka se nauttii hajuista ja juoksemisesta. Välillä tuntuu, että ihmiset tarvitsevat jotain todella erikoista ollakseen iloisia. Ehkä se voisikin olla ystävien tapaaminen, kakkupala tai jokailtainen kirjanlukuhetki? Eläänlaatu paranisi, jos oppisi nauttimaan asioista niinkuin koirat.

2. Huomioi ympäristöä, nosta välillä katse puhelimesta.

Koirat haluavat huomiota. Leo tulee välillä vinkumaan, että laita se puhelin pois ja leiki mun kanssa, pliis. Koirilla kun ei ole läppäreitä tai puhelimia, niin ehtii keskittyä muuhunkin. Kyllä koiran kanssa yhdessä vietetty aika, vaikka leikkiminen on paljon parempi ajankulutustapa kun puhelimen räplääminen. Tuu Leo vaan useamminkin vinkumaan mun jalkoihin kun mulla on puhelin kädessä:)  

Sitten vielä tärkeä asia kaikille tuleville koiranomistajille ja pennun omistaville: ottakaa pennusta kuvia, paljon kuvia. Vaikka mekinyritettiin räpsiä vaikka kuinka paljon kuvia kun Leo oli pieni, tuntuu ettei pikkupentuajoista ole montaa kuvaa. Joten kamera tai kännykkä esiin aina kun muistatte! 

Vähän erilaista postausta tällä kertaa. Tsemppiä syksyyn kaikille,

Siiri