Olen kirjahamsteriperheestä, meillä on aina luettu paljon. Lapsuudenkodissani on varmasti valehtelematta yli tuhat kirjaa (äkkiä laskettuna) kahdeksassa kirjahyllyssä ja muistan lapsena ihmetelleeni koteja, joissa ei ollut olohuoneessa kirjahyllyä. Olen aina arvostanut kirjoja ja niiden pois heittäminen on aina tuntunut vaikealta. Annan kyllä kirjojani mielelläni eteenpäin ne luettuani, esimerkiksi Delhin kauneimmat kädet lähti siskoni mukaan ja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin vei posti entiselle kolleegalleni, joka myös ihastui kirjaan ikihyviksi. 

Muutan kuukauden kuluttua ja maallisen omaisuuden karsinta käy kuumimmillaan. Myöhään eilen illalla päätin käydä läpi ja lajitella kaikki kirjani. Noudatin Marie Kondon ohjetta ja kasasin kaikki kodista löytyvät kirjat samaan kasaan. Tässä ne ovat, 156 kappaletta. Ai niin, keittiössä oli vielä kolme ruokakirjaa. Ja ainakin neljä kirjaa ovat vielä piiloissaan perkaamattomissa nurkissa. Eli yhteensä 163. Vähemmän kuin kuvittelin, mutta silti ihan kunnioitettava kasa. Muutama yllärikirja saatta vielä löytyä, kun käyn läpi vielä ne vältellyimmät turakasat ja kaappien nurkat. 🙂

Siinä ovat sulassa sovussa kirppareilta haalitut pokkarit, kirjakaupan alesta hankitut kirjat, puhkiluetut suosikit (mm. lapsuudenkodista mukaan otettu Kaari Utrion Vendela, ensimmäinen aikuisten romaani, jonka luin ja joka on edelleen suuri suosikkini), sanakirjat, matkaoppaat, opintoihin liittyvät kirjat (brittiläisiä ja amerikkalaisia klassikoita, Shakespearen näytelmiä, englannin kielen sanakirjoja, yleistä kieli- ja kirjallisuustiedettä, todella vaikea arvata mitä olen opiskellut), muutamia tieto- ja kuvakirjoja ja kaikenlaista sekalaista.  

Laskeskelin, että jotta saisimme yksiön ja kaksion tavarat mahtumaan uuteen kaksioomme, tulisi minun karsia omasta irtaimistostani jopa kaksi kolmasosaa. Kyllä, minulla on PALJON tavaraa. Nyt karsiessani olen huomannut, että suurin osa näistä tavaroista on oikeasti turhaa. Sitä voi suruttaa lahjoittaa, kierrättää ystäville ja tuttaville, myydä sekä hävittää. Suurin osa ylimääräisistä kirjoistani menee tänään Kontin keräysastiaan. Roskiin meni vain muutama kirja, lainassa olleet kirjat palautan omistajilleen ja muutaman annan eteenpäin. Entisen työpaikkani kautta saadut lukiokirjat lahjoitan uusille omistajille, joita etsiskelen huhuillen sosiaalisessa mediassa ja itselleni jätin vain ne kirjat, joista en pystynyt luopumaan.

Tässä ne ovat, suuresta karsinnasta selviytyneet. Kuvassa niitä on 47 kappaletta ja kaksi pidettävää kirjaa piilottelee vielä. Oikealla ovat työhön, kieliin ja matkailuun liittyvät kirjat. Vasemmalla taas muutama vielä lukematon teos, vanhat suosikkiromaanit ja tärkeät tietokirjat (mm. kaksi sienikirjaa). Loput teokset pääsevät maailmalle muiden luettaviksi. Noin kolmasosa, jopa vähän vähemmän, jäi jäljelle. Olen tyytyväinen. Nyt pitää vaan äkkiä kantaa nuo kirjakassit autoon ja kaasuttaa Konttiin, muuten saatan tulla katumapäälle. Kai tuon kirjan voisi vielä lukea uudelleen… ja tuon…. ja tuon….