Luopumisen vaikeus ja taito

Olen kirjahamsteriperheestä, meillä on aina luettu paljon. Lapsuudenkodissani on varmasti valehtelematta yli tuhat kirjaa (äkkiä laskettuna) kahdeksassa kirjahyllyssä ja muistan lapsena ihmetelleeni koteja, joissa ei ollut olohuoneessa kirjahyllyä. Olen aina arvostanut kirjoja ja niiden pois heittäminen on aina tuntunut vaikealta. Annan kyllä kirjojani mielelläni eteenpäin ne luettuani, esimerkiksi Delhin kauneimmat kädet lähti siskoni mukaan ja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin vei posti entiselle kolleegalleni, joka myös ihastui kirjaan ikihyviksi. 

Muutan kuukauden kuluttua ja maallisen omaisuuden karsinta käy kuumimmillaan. Myöhään eilen illalla päätin käydä läpi ja lajitella kaikki kirjani. Noudatin Marie Kondon ohjetta ja kasasin kaikki kodista löytyvät kirjat samaan kasaan. Tässä ne ovat, 156 kappaletta. Ai niin, keittiössä oli vielä kolme ruokakirjaa. Ja ainakin neljä kirjaa ovat vielä piiloissaan perkaamattomissa nurkissa. Eli yhteensä 163. Vähemmän kuin kuvittelin, mutta silti ihan kunnioitettava kasa. Muutama yllärikirja saatta vielä löytyä, kun käyn läpi vielä ne vältellyimmät turakasat ja kaappien nurkat. 🙂

 

wp_20150625_006.jpg

Siinä ovat sulassa sovussa kirppareilta haalitut pokkarit, kirjakaupan alesta hankitut kirjat, puhkiluetut suosikit (mm. lapsuudenkodista mukaan otettu Kaari Utrion Vendela, ensimmäinen aikuisten romaani, jonka luin ja joka on edelleen suuri suosikkini), sanakirjat, matkaoppaat, opintoihin liittyvät kirjat (brittiläisiä ja amerikkalaisia klassikoita, Shakespearen näytelmiä, englannin kielen sanakirjoja, yleistä kieli- ja kirjallisuustiedettä, todella vaikea arvata mitä olen opiskellut), muutamia tieto- ja kuvakirjoja ja kaikenlaista sekalaista.  

Laskeskelin, että jotta saisimme yksiön ja kaksion tavarat mahtumaan uuteen kaksioomme, tulisi minun karsia omasta irtaimistostani jopa kaksi kolmasosaa. Kyllä, minulla on PALJON tavaraa. Nyt karsiessani olen huomannut, että suurin osa näistä tavaroista on oikeasti turhaa. Sitä voi suruttaa lahjoittaa, kierrättää ystäville ja tuttaville, myydä sekä hävittää. Suurin osa ylimääräisistä kirjoistani menee tänään Kontin keräysastiaan. Roskiin meni vain muutama kirja, lainassa olleet kirjat palautan omistajilleen ja muutaman annan eteenpäin. Entisen työpaikkani kautta saadut lukiokirjat lahjoitan uusille omistajille, joita etsiskelen huhuillen sosiaalisessa mediassa ja itselleni jätin vain ne kirjat, joista en pystynyt luopumaan.

 

wp_20150625_010.jpg

 

Tässä ne ovat, suuresta karsinnasta selviytyneet. Kuvassa niitä on 47 kappaletta ja kaksi pidettävää kirjaa piilottelee vielä. Oikealla ovat työhön, kieliin ja matkailuun liittyvät kirjat. Vasemmalla taas muutama vielä lukematon teos, vanhat suosikkiromaanit ja tärkeät tietokirjat (mm. kaksi sienikirjaa). Loput teokset pääsevät maailmalle muiden luettaviksi. Noin kolmasosa, jopa vähän vähemmän, jäi jäljelle. Olen tyytyväinen. Nyt pitää vaan äkkiä kantaa nuo kirjakassit autoon ja kaasuttaa Konttiin, muuten saatan tulla katumapäälle. Kai tuon kirjan voisi vielä lukea uudelleen… ja tuon…. ja tuon….

 

 

 

Suhteet Oma elämä Kirjat

13. Vainooja

Lars Kepler, Vainooja

2015, Tammi

617 sivua

 

Erittäin suosittu ruotsalainen jännityskirja sai jälleen jatkoa ja minä, kuten moni muukin, odotin suomennosta kuin kuuta nousevaa. Maltoin kuitenkin mieleni ja en heti rynninyt kirjakauppaan kirjasarjan viidennen teoksen ilmestyttyä vaan tyynesti naputtelin sen varaukseen kirjaston sivuilla. Siitä on jo muutama kuukausi aikaa, taisin olla varaushetkellä sijalla 85. No nyt se odotettu tekstiviesti tuli ja kipaisin kirjan lainaan. Kolmen vuorokauden kuluttua se oli luettu, meni vähän normaalia pidempään, kun sattui samaan aikaan olemaan matka pääkaupunkiin hääjuhliin. 

Tiesittehän, ettei Lars Kepleriä ole olemassa? Kyseessä on salanimi, jonka takaa löytyy ruotsalainen aviopari Alexandra Coelho Anhdoril ja Alexander Ahldoril. Pariskunta on kirjoittanut viisi osaa suomalaisyntyisestä rikoskomisariosta, Joona Linnasta, kertovaa rikosromaania ja menestystä ei ole voinut estää, nimittäin Keplerin kirjoja on saatavilla lähes neljäskymmenessä maassa. Miten ne ruotsalaiset osaavatkin kirjoittaa niin menestyviä ja mukaansatempaavia dekkareita?

 

wp_20150611_001.jpg

 

En kuvaile kirjan juonta kovin tarkasti, koska en halua paljastaa liikaa. Kyseessä on tarina vainoamisesta ja sen aiheuttamasta pelosta. Kirjassa tavataan jälleen Hypnotisoijasta tuttu Erik Maria Bark sekä Joona Linnan edellisen kirjan lopussa avoimeksi jäänyt kohtalo selviää. Lukekaa itse loput. 🙂

 

Kirja oli yhtä koukuttava kuin sarjan muutkin teokset (paitsi Paganini ja paholainen, se ei mielestäni ole samaa tasoa kuin muut). En malttanut laskea sitä käsistäni ja välillä eläydyin liikaakin jännittäviin kohtiin. Saatoin jopa nähdä painajaisia kirja lukemisen jälkeen. Monitasoinen juoni, vanha tuttu hahmo ja tiukat juonenkäänteet tekevät kirjasta parasta viihdettä pitkään aikaan. Milloinkahan seuraava osa ilmestyy? 🙂

 

 

 

Kulttuuri Kirjat