4. Langenneet
Michael Katz Krefeld, Langenneet
2014, Like
350 sivua
Tänään esittelyssä vuoden neljäs kirja, vaikka kohta mennään jo seitsemättä viikkoa. Hupsista. Muu elämä sotkee harrastuksia, mutta viides kirja on työn alla ja tiedän, että saan lukutahdin kirittyä vielä kiinni tavoitteeseen. Viime aikoina olen keskittynyt synkkiin rikostarinoihin ja niitä on tiedossa vielä parin kirjan verran, mutta niiden jälkeen on tiedossa jotakin aivan erilaista. 🙂
Viime kirjoituksessa käsittelin Cristoffer Carlssonin Varjoja ja tällä kertaa Krefeldin Langenneita. Nämä kaksi kirjaa lukenut ei voi välttyä vertaamasta teoksia toisiinsa. Kummassakin on pääosassa työstään sivuun siirretty, pullonpohjaa tuijottamaan jäänyt poliisi, joka saadaan houkuteltua sorvin ääreen hänen mielenkiintonsa herättäneen rikoksen avulla. Varjot ei noussut suosikkilistalle, mutta Langenneet nousi. Tämä tarina toimi paremmin kuin Calrssonin, siinä oli juuri sitä imua ja autenttisuutta, jota jäin Varjoista kaipaamaan.
Krefeldin kirjassa päähahmona toimii avovaimonsa murhasta hermoromahduksen saanut kööpenhaminalainen rikosetsivä Thomas Ravnsholdt, joka elelee homeisessa veneessään koiransa kanssa ja vetää pään täyteen joka ilta selvitäkseen rakkaansa menetyksestä. Tuttu kapakanpitäjä saa hänet houkutelta etsimään siivoojarouvan kadonnutta tytärtä, josta alkaa tiivistahtinen tarina ihmiskaupasta, alamaailman rikollisuudesta, itä-euroopan rikollisten levittäytymisestä sekä sarjamurhaajan jahtaamisesta.
Krefeldt kuljettaa samanaikaisesti kolmea eri tarinaa, Ravnsholdtin rappioelämästä nousua, liettualaisen nuoren naisen vaipumista yhä syvemmälle ihmiskaupan syövereihin sekä sarjamurjaahan elämänkaarta lapsuudesta nykyhetkeen. Ravnsholdtin elämää kuvailevat osiot tuntuvat osittain jopa liian kuvailevilta miljöön, hahmon persoonan ja historian suhteen, mutta toisaalta kuvailu selittyy sillä, että tässä pedataan nyt kokonaista kirjasarjan alkua, ei vain yksittäistä romaania. Sarjamurhaajan elämäntarina jää välillä hieman irralliseksi, mutta lopussa tämänkin osio saadaan nivottua yhteen muiden juonenkäänteiden kanssa. Parhaimmillaan (ja pahimmillaan) teksti on kertoessaan nuoren ihmiskaupan uhrin tarinaa, miten nuoret köyhät maahanmuuttajanaiset ovat täysin rikollisten armoilla. Kerronta on suorasanaista, mutta ei liian raakaa, tosin en suosittele herkimmille lukijoille.
Jään innolla odottamaan lisää Krefeldtin kirjojen suomennoksia. Kirjailijan virallisten nettisivujen mukaan hän on jo kirjoittanut jo sarjan toisen osan, mutta sitä ei ole vielä suomennettu. Hän on myös kirjoittanut neljä itsenäistä romaania, jotka eivät myöskään ole vielä suomeksi ilmestyneet. Huhuu, Like? 🙂
