Max Brooks, Sukupolvi Z – Zombisodan aikakirjat

2006, Johnny Kniga Kustannus

449 s.

Menossa on jo viikko numero neljä, kuinka aika liitääkään. Tänään esittelen kuitenkin viikolla 2 luetun kirjan, zombeja! 

Kirja kertoo aikalaiskertomuksia suuren zombisodan jälkeiseltä aikakaudelta. Ihmiskunnan selviytymistä uhannut tuho on saatu voitettua, eikä maailma ei ole enää entisensä. Kirjassa sodasta selvitytyneet kertovat omia tarinoitaan zombiuhan alkuhetkistä sodan kiivaisiin taisteluihin ja aina jälleenrakentamisen aikaan saakka. Kirjailija kiertää ympäri maailmaa keräten haastatteluja eri tavoin sodassa mukana olleilta ja sen kokeneilta ihmisiltä, jottei sodan inhimillinen puoli jäisi kylmien raporttien taakse piiloon. Yksilötarinoiden takaa hahmottuu uusi ja muuttunut ihmiskunta sekä eri valtioiden tavat käsitellä ja selvitä suuresta kriisistä.

Pidin kirjasta hyvin paljon. Olen suuri Walking Dead -sarjan (en ole vielä saanut aikaiseksi lukea sarjakuvia, aion korjata tämän erheeni) fani ja pystyin hyvin kuvittelemaan mielessäni kirjassa kuvaillut zombilaumat. Pidin myös kirjan erilaisesta ilmaisutavasta eli haastattelumuodosta. Haastattelut jakavat kirjat lyhyisiin kappaleisiin ja ne on ryhmitelty kronologisesti sodan aikajanan mukaisesti. Kirja etenee ”potilas nollasta” aina jälleenrakennuksen aikaan saakka jouhevasti.

Haastattelut tarjoavat mielenkiintoisia ajattelun aiheita siitä, millaisia ratkaisuja yhteiskunta ja yksilö saattavat tehdä paniikkia aiheuttavassa poikkeustilanteessa. Eri valtioiden (esim. USA, Kiina, Venäjä) reagoimistavat ihmiskuntaa uhkaavaan tilanteeseen vaikuttivat minusta hyvin mahdollisilta. Yksi koettaa peitellä, toinen tarttuu tomerasti toimeen liiankin optimistisella otteella, kolmas piilottaa koko maansa väestön. Yksilötasolla ratkaisuja on yhtä monta kuin yksilöäkin. Voi vaipua epätoivoon, voi taistella, voi koettaa hyötyä muiden paniikista, voi koettaa toimia yhteisön hyväksi, voi menettää järkensä, voi sotia. Rikkaat länsimaalaiset koputtelevatkin yhtäkkiä kehitysmaan portteja, sairastuneet eivät pääse sisään vaikka rahaa ja rikkauksia olisi. Korkeasti koulutetut huomaavatkin joutuneensa uudelleenkouluttautumaan yksinkertaisiin arkisiin työtehtäviin, koska heillä ei ole uudelleenrakentamisen ajalle hyödyllisiä taitoja. Roolit kääntyvät päälaelleen ja ihmiskunta taistelee olemassaolostaan. 

Kirja on julkaista vuonna 2006, mutta sen yhteiskuntakuvaus ja maailmanpolitiikan tarkastelu ovat mielestäni edelleen ajankohtaisia. Teos kärsii kuitenkin aika ajoin amerikkalaiskeskeisyydestä eli laajempi kuvaus ja perehtyminen eri kansalaisuuksiin olisi antanut kirjalle vielä tarkemman koko maailmanpolitiikkaa kuvaavan otteen. 

Suosittelen kaikille zombeista ja maailmanpolitiikista kiinnostuneille! 🙂