Maija Björk, Mustalaisäidin kehtolaulu

2014, Like

273 s.

Vaikka juuri ensimmäisessä kirjotuksessani hehkutin olevani tällä hetkellä koukussa pohjoismaiseen rikoskirjallisuuteen, ei vuoden ensimmäinen kirja edusta kyseistä genreä. Haahuilin kirjastossa etsimässä lukemista flunssaisia päiviä piristämään ja tämä kirja tuli eteeni aivan sattumalta. Loppuvuodesta keskustelin kolleegani kanssa romanikulttuurista ja hän suositteli minulle tätä kirjaa, joten päätös sen mukaan ottamisesta ei ollut vaikea. 

Kirjan kantava teema on romaninaisten elämä kolmen eri sukupolven kuvaamana. Kirjan päähenkilö Marita, hänen äitinsä Sikri ja tyttärensä Assi ovat jokainen eri aikakauden romaninaisia ja näkevät kulttuurinsa yhteydessä valtaväestön kulttuuriin jokainen eri tavoin. Sikrin aikaan romanit elivät kiertolaiselämää, Marita sai asua ison perheen vanhimpana lapsena omassa talossa, mutta kouluun ei aina silti päässyt, koska kotitöitä piti tehdä. Assi taas tempoilee oman kulttuurinsa ja nyky-yhteiskunnan huokutusten välissä. Naisen asema romanikulttuurissa ei kirjan perusteella ole kovin tasa-arvoinen. Miehet käyttävät nykypäivänäkin valtaa perheissä, ehkäisyä ja valistusta hävetään eikä niistä puhuta nuorille naisille, naisen asiana on hoitaa kotityöt, lapset ja vielä koettaa tuoda leipää pöytään. Itsenäisestikin asuva romaninainen saattaa koska vaan saada vieraakseen ruokapatojen ääreen saapuvan ex-miehen, veljen tai kokonaisen sukulaislauman. Vieraita ei käännytetä pois ja kaikki kulkijat ruokitaan, oli kiire tai ei.

Romanien ja valtaväestön yhteentörmäyksistäkin kirjassa kerrotaan, samoin yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle jäämisestä. Kirja maalaa romaninaiset vahvoiksi taakkansa kantajiksi, jotka pitävät perheen pystyssä oli tilanne mikä tahansa, karsien omista tarpeistaan muiden hyväksi. Kirjasta nousee esiin kollektiivinen romaninaisten surumielisyys: Tällaista elämä on ja voiko se muka muuksi muuttua? Kaikki kolme kirjan naishahmoa koettavat saada muutosta aikaa ja haluavat toimia toisin kuin äitinsä, mutta onnistuuko sukupolvelta toiselle periytyvien tapojen muuttaminen?

En ole aiemmin lukenut Marja Björkin kirjoja (esim. Prole), joten minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia kirjailijan tyylistä ja kielestä. Aihe on mielenkiintoinen ja itselleni jopa hieman ajankohtainen töiden kautta. Kirja oli helppo- ja nopealukuinen, 273 sivun lukemiseen meni minulta yksi ilta. Romanikulttuurin erikoispiirteitä tuodaan esille ei niinkään valistavalla tai opettavalla tavalla, vaan ne nousevat esiin tekstistä hienovaraisesti aivan luonnollisina toteamuksina. Romanikulttuuri on pysynyt salaperäisenä valtaväestölle vielä nykypäiväänkin asti ja tämä kirja valottaa tuota mysteerien verhoa. Kirja kuvaa romaneja kuitenkin ulkopuolisen ottein ja korostaa yhteiskunnan ja romaniväestön keskinäisiä ongelmia eikä niinkään pohdi ratkaisuja niihin. Olisikin mielenkiintoista lukea romanikulttuurista romanikirjailijan sanoin, pääsisikö sitten sukeltamaan syvemmälle?