Olen onnellinen

Kannattaa lähteä viikkonlopuksi maalle pois kaupungista, että näkee lähelle.

Olin poikani kanssa maalla remontoimassa aittarakennusta ja samalla keräsin vähän (15 l) puolukoita, poimin omenia puusta, hillosin ja lämmitin tottakai savusaunaa.

                                       Puolukkametsässä

Lenkkitossutkin olivat mukana, mutta juoksemaan en ehtinyt. Oli kiva työntäyteinen viikonloppu ja paljon saimmekin aikaan.
Lauantai-iltana saunomisen jälkeen, ruumiillisesta työstä kroppa väsyneenä, mutta onnellisena kuuntelin ja katselin YLE:n juhlakonserttia.
Tunsin ylpeyttä ja onnellisuutta suomalaisuudestani.
Elämäni on mallillaan. Olen terve, voin kulkea vapaasti metsässä marjassa, nauttia luonnon antimista ja seurata luonnon kiertokulkua. Kaikki tämä on saavutettavissa koska vaan. Viikonlopun jälkeen voin taas palata kaupunkiin ja nauttia täällä toisenlaisista virikkeistä.

Tähän viikonloppuun sisältyi mm. kummityttöni rippijuhlat. Kummityttöni rakastaa eläimiä ja elämää maalla. Hänen suunnitelmissaan on kouluttautua aikanaan eläinlääkäriksi.

                                                           Kummityttöni kanssa Vuosaaren kirkossa

Vastaavia mahdollisuuksia ei kaikilla maailman lapsilla ole, kuten mm. Tanzaniassa, jonne olen menossa loka-marraskuussa. Mutta iloisia ja onnellisia ihmisiä sielläkin on, ehkä jopa enemmän kuin monessa länsimaassa. Siellä saan myös kohdata hyvin erilaisen luonnon ja eläimet, joista tulen varmasti nauttimaan suunnattomasti.

Kilimanjaron matkaan on enää reilu kuukausi.