Moi, mä oon Lea! Nainen tämän blogin takana.

Ajattelin, että olisi kohteliasta kertoa hieman itsestäni, että kuka sinne Kilimanjarolle oikein kiipeää?

No, olen 63-vuotias ja asun Helsingissä. Oikeesti kotoisin Pohjois-Karjalasta. Sydän on vieläkin siellä. Mahdollisimman usein ja etenkin kesäisin myös loput musta. Mustikkametsä, itse leivotut karjalanpiirakat ja hyvin nukuttu yö aitassa ovat lempijuttujani. Tykkään paljon myös sisustamisesta, purjehduksesta, ristisanatehtävistä, Ville Valosta, kukista ja niiden kuvaamisesta, villasukista, sampanjasta ja taitoluistelusta.

Iloisena ja hymyilevänä parin vuoden takaisilla synttärijuhlillani juurikin siellä Pohjois-Karjalassa. 

Kuva sen kertoo. Olen kesän lapsi. Aurinko on mun juttu, unelmieni matkakohde olisi Bora Bora ja horoskoopiltani olen leijona. Kesäisin liikuntakin on odotetusti mukavampaa, kun voi vain laittaa tossut jalkaan ja mennä ulos nauttimaan valosta, lämmöstä ja luonnosta. En ole esimerkiksi koskaan innostunut juoksusta niin, että olisin harrastanut sitä tavoitteellisesti, mutta metsässä lenkkeily tuntuu aina mukavalta. Aivan kuten järvessä uiminen, halkojen kantaminen savusaunaan ja kyykkääminen mustikkamättäällä. Talvessa ehkä kivointa on hiihtäminen. Tosin Helsingissä hiihtokelit on jo melko harvinaista luksusta.

Montakohan kyykkyä tulee aina tehtyä yhdellä reissulla marjametsään? Loistavaa hyötyliikuntaa ja maistuva palkkio.

Olen minä käynyt kokeilemassa erilaisia kursseja ja tuntejakin. Villeimpinä mainittakoon kuntonyrkkeily (pari kurssia) ja noin 25 vuoden takainen Aikido. Tykkään siis reippailla ja olla aktiivinen, työmatkat taittuvat usein pyörällä tai kävellen, mutta säännöllinen harrastaminen  ja ohjattu liikunta ovat jääneet vähemmälle. Tähän olisi tarkoitus saada nyt muutos. Haluan olla vetreämpi ja voimakkaampi. 

Aion  Ilmoittauduinpa juuri salsatunneille. Tykkään tanssia, mutta tunnille meneminen on hirvittänyt, koska ”enhän minä osaa”. No tyttäreni iski aikataulun nenän alle ja käski mennä opettelemaan. Kesäkuussa menen. Luulisi, että lantion vispaaminen saa olon tuntumaan vetreämmältä. Sitten vielä se voima… Lapsuudessa kasvatin hauista heinäpelloilla, mutta nyt taidan tarvita tähän projektiin selkeän suunnitelma. Ohjaajan, ohjelman, ohjattuja tunteja, jotain apua. Kerron heti kun tämä asia etenee. Muistuttakaa, jos ei meinaa kuulua! 😉

Aurinkoa!
Lea

ps. Tänään vietetään Älä laihduta-päivää. Muistetaan siis liikkua ja jumpata, koska siitä tulee hyvä olo ja se tekee meille hyvää. Ei siksi, että olisi pakko. Ollaan itsellemme kannustavia ja armollisia!