Det är bra så.

Taisteltuani itseni läpi ruotsalaisen kaupan epäloogisen ruokajärjestyksen ja hyllytyksen, löydettyäni lopulta tofua, raejuustoa ja yleispuhdistusainetta ja nähtyäni jossain jopa epäilyttävän näköisiä karjalanpiirakkoja vakuumipakkauksessa (sekä hylättyäni ajatuksen löytää kauraleipää, sitä ei nimittäin tässäkään kaupassa ole), asettelen ostokseni punaisesta korista kassalle ja tuijotan digitaalista pientä ruutua kassahenkilön takana arvioiden, kuinka monen euron edestä olen tällä kertaa kuluttanut kruunuja. Sitten.

– Var det bra så? Huikkaa kassatyöntekijä, ja minä ajatuksiini vaipuneena nostan päätäni ja kysyn hölmistyneenä:

– Ursäkta?

– Ja, jag bara frågade om det är bra så. Sanoo kassahenkilö ja katsoo minua arvioiden, kuin olisin maailman typerin ihminen koko ICA:ssa.

– Eh, ja. Tack. Päästän suustani ja kaivan kortin esiin.

Tämä on tapahtunut nyt liian monta kertaa. Koska opin, että kassalla kaikki tavarat käsiteltyään myyjä kysyy tuon tyhmän ja absurdin kysymyksen: Vad det bra så? Ööööö, jos se EI olisi bra så, niin minä olisin ehkäpä sanonut jotain? Mitäköhän tapahtuisi, jos sanoisin jotain tyyliin: Nej men vad fan tror du? Självklart är det bra så. Tai: Nej men vad bra att du frågade, jag måste hämta en massa saker till!

Huhuh, okei, onhan tuo vaan idiomaattinen (ja minusta myös tosiaan idioottimainen) lausahdus ja tapa toimia, mutta ei meillä Suomessa tarkisteta kassalla äidilliseen sävyyn, että muistitkohan nyt kaikki. 

Mutta vinkki siis Ruotsissa ruokakaupassa asioiville turisteille: Vastaa: Ja, tack. Vastaus menee todennäköisesti oikein, vaikket ihan ymmärtäisikään tukholmalaismurteella päästettyä vardetbrasåta. (Tai sitten se menee tietenkin väärin, jos oikeasti unohdit tyyliin puolet, mitä sinun alunperin piti ostaa.)

P.S. En mä ihan oikeasti ole tästä kovinkaan suivaantunut, mutta on se kyllä hassua. :D