17.1.2016 hannamariat

Tukholmaa kahdessa viikossa

Minut on kasvatettu sellaiseen mentaliteettiin, että täytyy olla aktiivinen ja menossa, ja joka päivä pitää saada raitista ilmaa. Jos lapsena olisi tahtonut möllöttää koko päivän sisällä, niin taatustikaan se ei onnistunut, vaan patistettiin ulos, edes pihalle. Ja sinne sitten mentiin, halusi tai ei. Tästä periytynyt tapa tuntea huonoa omatuntoa siitä, että viettää liikaa aikaa kotona tekemättä mitään, on joskus tuntunut minusta raskaalta, mutta oikeastaan olen siitä ihan iloinen. On hyvä homma, että haluan olla menossa. Mitä siitäkin tulisi, jos istuisin kaiket päivät täällä omassa huoneessani kauniin Tukholman uumenissa? Katsoisin svt.playtä sängystä syöden tahinilla päällystettyjä riisikakkuja? Arvelisin vain, kuinka kylmää tänään on tukholmalaisen supertalven keskellä? Joten. Vaikka on ollut tosi kylmää täälläkin, niin olen ahkerasti lähtenyt viikonloppuretkille, siitä huolimatta että varpaita on kipristellyt kylmästä ja tuuli on käynyt paksuimman takkini sisään. Terveenpunaiset hehkuvat talviposket ovat tosin vain plussaa.

Mitä olen siis ehtinyt tehdä Tukholmassa kahdessa viikossa ja päivässä?

Viikolla olen totta puhuakseni mennyt töistä suoraan kotiin. Matka töistä kotiin ruuhka-aikaan vie melkein kokonaisen tunnin, joten olen kotona joskus ennen kuutta. Ulkona on pimeää ja kylmää ja minulla tapaa olla tuohon aikaan kova nälkä, joten koti on kutsunut, ja sehän on ihan ok. Uskoakseni keväämmällä valon lisäännyttyä lähden ulos vielä töiden jälkeenkin, ainakin lenkille, jollen muuta.

Mutta viikonloppuisin olen ollut menossa.

Skeppsholmen ja kaunis loppiaissää.

Olen kiertänyt Skeppsholmenin kulttuurisaaren (pieni saari täynnä museoita!) ja käynyt Moderna museetissa ja kuvataideakatemian pikkugalleriassa Modernaa vastapäätä. Olen kiertänyt Söderiä ja laskeskellut, kauanko täältä kotoa kestää kävellä Bondegatania Söderin place to be -paikkoihin. Olen kiertänyt jo Zinkensdammin ja Drottningsgatanin Beyond Retrot ja monet Stadsmissionit. (En ole ostanut yhtäkään vaatetta tai asustetta, mistä olen ylpeä.) Olen käynyt ihastelemassa Gamla stanissa sijaitsevaa Tyska kyrkania sisältä (ehkä kaunein pikkukirkko, missä olen koskaan ollut) ja Finska kyrkania ulkoa. Nobel-museon vieressä kävin kahvilla Stadsmissionin pitämässä kahvilassa Grillhusetissa, jossa otin kahvin ja ison laskiaispullan vain todetakseni, etteivät laskiaispulla ole enää mun juttu. (Paitsi omat kotona tehdyt, hillolla, ehkä vielä on.) Olen kävellyt Djurgårdenissa päätyen Prins Eugens Waldemarsudden –taide- ja kotimuseoon, joka meni kertaheitolla yksiin lempparipaikkoihin tähän asti. Siellä oli symbolisminäyttely, jossa oli paljon suomalaistaiteilijoiden teoksia. Pidin todella paljon myös museon kotimuseopuolesta. Prinssi Eugenilla oli ihana taiteilijakoti ja se oli täynnä valoa, tuoksuvia hyasintteja, amarylliksiä ja kiinanruusupuita! Ja puutarha, jota täytyy mennä katsomaan kesällä. Mitkä maisemat sieltä oli! Yhtäkkiä huomasin tuijottavani tänne Henriksdalsbergetille, mikä oli hassua. Korkean asuinpaikkani näkee vaikka mistä. Djurgården vaikutti myös erittäin ihanalta lenkkeilymaastolta.

Näkymä Prins Eugens Waldemarlsudden pihalta.

Talvinen Djurgården.

Olen ollut myös syömässä Marie Laveau -nimisessä ravintolassa Hornsgatanilla, mikä ei ollut mikään hirmumahtava kokemus, mutta toisaalta kavereiden kanssa vietetty aika ja nautittu viini oli. Mutta sen sijaan viime perjantain visiitti Helens sushiin Hornstullissa oli maailman paras, Aivan huippuhyvää ruokaa (tofusiitakesienivihannessetti riisillä) ja ihana palvelu. Aion palata syömään paikan kaikki vegeruoat! :D Olen myös ollut juomassa olutta muutamassa hyvässä paikassa. Vaikka aina olen kotiin ajoissa palannutkin. Ehkä liian aikaisin.

Olen myös ihastellut Mariatorgetia ja suurta Sofia kyrkaa Söderillä ja miettinyt, kuinka kaunista täällä on keväällä, kun puissa alkaa vihertää ja kun nyt lumipeitteiset uinuvat katukukkapenkit saavat kukkansa.