Hej igen! 

Henkanin kiemurteleva talo.

Eilen tuli kuluneeksi tasan viikko saapumisestani Tukholmaan. Samoin kuin Suomessa, tännekin tuli lumi ja pakkaset vasta joulun jälkeen. Ja nyt täällä on ollutkin tosi kaunista ja talvista – ja aika kylmää. Onneksi minulla oli jo hyvissä ajoin varmistunut asuinpaikka, toisin kuin monilla muilla, jotka kamppailevat vuokrakämpän tai edes vuokrahuoneen löytämisestä kaupungista. 

Olette ehkä kuulleetkin, kuinka vaikea Tukholmasta on löytää kattoa päänsä päälle. Tyypillisintä suomalaiselle vaihtarille tai harjoittelijalle taitaa olla etsiä itselleen alivuokrahuone isommasta kämpästä, jota usein asuttaa suomalainen vuokraemäntä tai perhe. On yleistä ajatella, että suomalainen vuokranantaja on reilu ja luotettava ja samoin toisin päin, suomalaisiin vuokralaisiin voi luottaa. Kun aloin etsiä itselleni majoitusta viideksi kuukaudeksi, minua varoiteltiin kamalasti, kuinka vaikeaa kämpän tai huoneen löytäminen voi olla. Kerrottiin tarinoita harkkareista, jotka joutuvat asumaan 70 km päässä Tukholmasta sijaitsevasta Uppsalassa vaikka käyvät töissä täällä. Kerrottiin, kuinka usein pitää muuttaa johonkin Tukholman ulkopuolella sijaitsevaan kuntaan, josta kulkeminen keskustaan tapahtuu useamman eri julkisen ajoneuvon kautta. Mutta nämäkään pelottelukertomukset eivät onnistuneet lannistamaan Tukholma-unelmaani (lue aiempi postaus).

Laitoin ajoissa kyselyä kaikille tutuilleni Tukholmassa, niille kaikkista kaukaisemmillekin, ja kirjoitin ilmoituksen hyväksi havaittuun Facebookin Koti Tukholmasta -ryhmään. Aloin myös seurata blocket.se-sivustoa, missä yksityiset ihmiset ilmoittavat vuokra-asunnoista. Koska en ole enää opiskelja, minulla ei ollut mahdollisuuksia opiskelijakämppiin (joiden saatavuus on ilmeisesti niin ikään kiven alla). Kaikki tuttuni lupasivat pitää silmänsä auki, mutta kukaan ei tiennyt vapautuvista huoneista, tietenkään. (Tosiaan, päätin jo alkujaan, etten edes lähde tavoittelemaan yksiötä, joiden vuokrahinnat ovat 6000 kruunusta helposti 10000 kruunuun, ja siitä kauas eteen päin. Uskon, että jos on vakityö ja vakipalkka, ja hieman korkeat vuokrat eivät ole ongelma, niin kyllä täältäkin vuokrayksiö irtoaisi, jos on vain kärsivällinen ja taitava asunnonmetsästäjä, ja jos on paikan päällä, että voi vain rynnätä katsomaan jotain vapautuvaa kämppää.) 

Lisää Tukholman asuntopulasta voitte lukea täältä: http://yle.fi/uutiset/tukholman_huutava_asuntopula_pakottaa_opiskelijat_luoviksi__katso_video/7495196

Sain yhteydenottoja Facebookin ryhmästä, mutta en lopulta päätynyt vuokraamaan huonetta sitä kautta. Päädyin sen sijaan asumaan suomalaisen vanhemman naisen alivuokralaiseksi Henriksdalsbergetille, juuri ja juuri Nackan-kunnan puolelle. Sain vuokraemäntäni yhteystiedot työpaikaltani, jossa he olivat listanneet ylös hyväksi havaittuja vuokraemäntiä  ja -isäntiä. Ennen kuin otin vastaan huoneen, kävin täällä paikan päällä Päivä Tukholmassa -risteilyn yhteydessä, sillä minusta on aina tärkeä nähdä asunto ja vuokrantaja livenä. 

Henriksdalsbergetin näkymiä. Tässä kolmannessa kuvassa näkyvät monsteriportaat, joiden ahkeralla nousulla voisi oikeasti olla kiinteyttävä vaikutus takapuoleeni, jos viitsisin kavuta.

Päiväni Tukholmassa tuotti tulosta ja minulla kävi todella hyvä tuuri! Vuokraemäntäni on mukava, mutkaton ja rento, ja asunto on iso, 4–5 huonetta ja keittiö. Huone, jossa asun on sekin iso ja todella mukava ja minulla on myös oma pieni WC. Suihkun jaamme. Asuinpaikkana tämä korkea Henriksdalsberget vaikuttaa näin viikon oleskelun jälkeen oikein mainiolta ja luonnonläheiseltä pikku asuinkeskittymältä. Olen nyt joka aamu nähnyt rusakoita ja minulle myös kerrottiin, että metsäisessä rinteessä näkee myös joskus kauriita (!!), ”että älä pelästy”. Täällä näkee myös paljon lintuja, uteliaita mustarastaita ja paljaissa puissa kiikkuvia harakoita nyt ainakin.

Henriksdalsbergetille kulkee bussi nro 53 monta kertaa tunnissa, ja yölinja 93 tulee viemään minut myöhäisimmilläkin tunneilla kotiin kätevästi Slussenilta noin 15 minuutissa. (Jos jaksan kavuta jättipitkät ulkoportaat, voin tulla monella muullakin bussilla tänne, mutta vain 53 vie kukkulan päälle.)

Bussipysäkin vieressä on ICA, joka on auki päivittäin klo 9-21, ja jossa voi myös ladata bussikorttia. On myös postilaatikko ja ehkä yhdet Tukholman upeimmat näkymät! Niin ja on myös pizzeria, kampaamo ja joku pubi, jota en toistaiseksi ole nähnyt auki… En usko, että alue on levoton, vaikka googletukseni perusteella täällä on asunut aikoinaan paljon rettelöiviä suomalaisia (hahaa!) ja muita maahanmuuttajia, ja aluetta on siksi ilmeisesti pidetty vähän arvaamattomana (beware, there’s a new Finn in town!). Minusta täällä näkyy ennen kaikkea paljon lapsiperheitä, jotka pulkkailevat iltahämärässä, ja muuten olen nähnyt täällä melko vähän liikettä. Että en sitten tiedä, mutta enpä usko.

Parasta on kuitenkin ehdottomasti juuri se, että tämä sijaitsee käytännössä ihan Södermalmin kupeessa ja koti- ja työmatkani kulkevat Folkungagatanin kautta ja näen joka aamu upean Tukholman signature-maiseman Katarinavägeniltä. Jos haluan, voin hyvin kävellä Slussenilta kotiin, eikä se kestä kuin puolisen tuntia. (Täältä on 2–3 km Söderiin.) Tuntuu kivalta ja jotenkin turvalliseltakin, että minun on mahdollista kävellä kaupungille ja sieltä kotiin, jos vain jaksan ja minun tekee mieli raitista ilmaa.

Eli voin vain lopputulemana todeta, että minulle kivan ja hyvällä paikalla sijaitsevan vuokrahuoneen löytäminen ei ollut vaikeaa, kun on vain valmis vuokraamaan pelkkää huonetta, eikä lähde heti ensimmäiseksi majapaikakseen Tukholmassa tavoittelemaan mahdottomuuksia (lue oma vuokrayksiö maltillisella vuokralla kivalla ja keskeisellä paikalla). Rohkaiseviakin kertomuksia siis on! 😉

Matkalla kotiin hohtaa Danviksbrolta Globen.