Tilannekatsaus opintoihin
Opiskelen Laurean ammattikorkeakoulussa (Hyvinkäällä) liiketaloutta, uudenlaisen projektioppimismallin mukaisesti. Opintoihin hakeutuminen noudatti minulla uskollisesti Bridget Jones-tyyliäni. Olin käynyt juttelemassa ammatinvalintapsykologin kanssa siitä, mitä käy muusikko-identiteetilleni, jos hakisin opiskelemaan jotain aivan uutta alaa. Tämä käynti oli minulle ratkaisevan tärkeä askel. Uskalsin sanoa ääneen, että haluaisin tehdä työkseni välillä jotain, mikä ei välttämättä liity musiikkiin. Niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä avasin yhteishaun sivuston. Vesi rummutti ikkunaan minkä kerkesi, olin kyllästynyt elämääni, halusin muutosta ja oli tunne, että olisi aika valloittaa uusi kaupunki Kuopion tilalle. Sen takia haun kohteeksi valikoitui pelkkiä Etelä-Suomen kouluja.
Olin päättänyt alan, jota halusin opiskella ja se olisi liiketalous. Tämä kun hyödyntäisi minua myös musiikin suhteen, jos joskus haluaisinkin tehdä töitä myös sillä alalla. Katsoin pääsykokeisiin tarvittavan materiaalin läpi, merkkasin pääsykokeet kalenteriin ja jatkoin elämääni. Tuli pääsykokeet, joihin en mennyt (oli niin paljon ylimääräistä härdelliä elämässä) ja ajattelin hakevani keväällä uudestaan. Sitten viikkojen jälkeen sain tiedon, että minut on hyväksytty opiskelemaan Hyvinkäälle liiketaloutta. Olin HIEMAN ihmeissäni ja soitin suorilta opintotoimistoon, että ”onkohan teillä nyt sattunut siellä jokin virhe”? Toimistontäti kuitenkin kertoi minulle mahdollisuudesta tulla valituksi aikaisemman koulumenestyksen/pelkkien todistusten kautta.
Ja niin se vain oli, että minulle oli opintopaikka ilmestynyt ilman minkäänlaista stressiä! 😀 Kerrankin oli hyötyä siitä, etten ollut tajunnut lukea ihan kaikkia pieniä tekstejä hakulomakkeesta…. Mitäpä sitä elämälle ryppyilemään, otin paikan vastaan ja muutin Hyvinkäälle sen kummempia miettimättä. Täällä opiskelen nyt siis projektimallin mukaan, eli ilman varsinaisia tavallisia luento/tenttityylisiä kursseja. Projektit tehdään suoraan yhteistyökumppaniyritysten tarpeisiin ja opiskelut ovat hyvin käytännönläheisiä. Ja sehän käypi mulle oikein hyvin!
Ja nyt minulla on siis menossa kaksi tällaista pelialan projektia, joista kerroinkin jo aiemmin. Opiskelut toivat mukanaan tutun soluasumisen (koska olen pihi) ja ihanan vapaat aikataulut. Toki koulussa törötän aina kun pitääkin, mutta aika hyvin kalenteria pystyy sumplimaan niin, että sitä omaakin aikaa jää myös keskellä viikkoa. Minulle tämä tarkoittaa seikkailuja Helsingissä. Lähijunalla hurruuttelee Helsinkiin 45min, joten siellä käyn viikottain vierailulla. Nyt kun opiskelen toista kertaa ammattikorkeakoulussa, niin onhan se vähän erilaista. Haalarihommat jätin suosiolla ensikertalaisille. Enää en jaksa rämpiä tehtävien perässä pitkin puistoja, vaan kiinnostuskiikarit on jo ladattu kohti työelämää. Hauskaahan silti saa opiskeluaikana pitää, vaikka haalareita ei omistaisikaan.
Tänään minulla oli HOPS-keskustelu tuutor-opettajani kanssa. Suunnittelimme minun vaihtoon lähtemistä. Ja se on se minun hauskin osuuteni tässä opiskelussa. Kaikki on vielä haaveiden asteella, mutta jos asiat onnistuu, lähden vuoden päästä elämäni suurimmalle seikkailulle.
Onko sinulla kokemuksia vaihtovuodesta?
Tänään mietin, että selviääkö tällainen sählä/tapaturma-altis ulkomailla hengissä, mutta aina ne asiat järjestyy, kuten kävi tuon minun koulupaikkanikin kanssa! Se mikä pelottaa eniten, vie sinua usein eteenpäin eniten. Täytyy siis uskaltaa!
Aili
