Kolmen tunnin kesäloma
Tässä kahdeksan päivän työputkessa on nämä ihanat lämpimät päivät hieman mennyt ohi. Olen heti töistä päästyäni juossut kipinkapin ulos siinä toivossa, että vielä ehtisin leikkiä kesälomaa. Keskiviikkona päätin että nyt olisi aika vetäistä kunnon iltapuuhat, kun ulkona oli +30 astetta lämmintä. Siispä kuudelta otin Jeren mukaan Merisatamaan ja pomppasimme laivaan…
… joka vei meidät Pihlajasaareen! En ole vielä kertaakaan käynyt missään Helsingin saarissa, niin olihan tässä jo aikakin. Jerellä oli uudet Coston aurinkolasit mukana.
Pihlajasaaressa oli ihanan idyllistä. Hiekkarantaa ja purjeveneitä, ja olin ihan yllättynyt kuinka lähellä mannerta tuo saari oli. Tuolla takana se Helsinki näkyy!
Vähän harmitti, ettei oltu otettu mukaan uimavermeitä kun oli niin kreisin lämmin ja niin söpöt pukukopit!
Kameraa ei mulla ollut mukana, niin näpsin kaikki iPhonella. Ja ehkä se oli ihan hyvä valinta, emme muuten olisi ikinä päässeet eteenpäin kun kaikkialta löytyi ihanaa kuvattavaa. iPhonen kanssa ei ole niin paljon mahdollisuuksia, että naps naps vain voi napsia kuvia eteenpäin, ilman järkkärin säätöä.
Käveltiin toiselle puolelle saarta, josta löydettiin grillipaikka. Vieressä grillailevilla oli lihapullaa, tomaattia, maissia ja jotain kaalisalaattia. Meillä oli makkaraa. Perus.
Grillipaikan pöydät ei kiinnostaneet niin menimme makkaroiden kanssa kalliolle ja siellä katselimme merta ja popsimme makkaraa. Vieressä meillä oli jotkut hullut tappajavalkoposkihanhet poikasiensa kanssa, jotka huutelivat toiselle valkoposkihanhiperheelle. Olin ihan varma että joku linnoista kohta hyökkäisi meidän päälle. Mutta hengissä selvittiin.
Seuraavaksi oli jo aika palata takaisin laiturille. Olin ihan sydänsydän kaikesta kesäisyydestä ja lämmöstä ja hiekasta!
Ja kuvia piti tietenkin ottaa miljoona, kun kaikki oli niin pelottavan kaunista. Tietenkin kesä alkaa aina näin täydellisesti ja muuttuu sitten sateiseksi ja masentavaksi.
Sitten kello löi yhdeksän ja viimeinen laiva lähti takaisin Helsinkiin. Pakko pakko tulla takaisin ja vetästä tällaisia pikalomia useammin. Ah!