Yksisilmäinen nalle, Girls, lettukioski ja KESÄKESÄKESÄ
Käydään taas läpi mitä olen viimeaikoina tehnyt ja miltä ne hetket on näyttänyt instagramissa. Aloitetaan värinvaihdolla. Päivää ennen meidän tupareita mun kaveri, joka nykyään aina värjäilee mun hiuksia, soitti ettei pääsekään meidän tupareille, mutta nyt olisi mahdollisuus vetästä tuparihiukset. Olin jo tooosi kauan halunut vaihtaa punaisen keväisempään pastelliin ja nyt se vihdoinkin tapahtuisi! Uusia hiuksia ja aurinkoa fiilistelin.
Tuparipäivänä olin muutaman tunnin myymässä Suvilahden kirppailla tavaroita. Ja niinkuin asiaan kuuluu, löysin tietty tavaraa mitä viedä kotiin. Niin kuin tämän yksisilmäisen nallen. Todella outo, todella pelottava, mutta todella kiehtova. Tuossa ikkunalaudalla se nyt istuu.
Tupareita vietettiin ja mentiin baarin sijasta lähikalliolle istuskelemaan, puhaltelemaan saippuakuplia ja leikkimän leikkejä. Huomatkaa tupakkasavun täyteinen saippuakupla!
Seuraavana päivänä heräsin yllättävän aikaisin. Etsin käsiini muutamat keksit ja kokiksen ja istuin sängyllä nukkuvan Jeren vieressä katsoen Girlsiä. Erittäin jees.
Löysin elämää betonin keskeltä kun äiti ja poika oli käynyt piirtelemässä väriä pihalle.
Olin vieläkin ihan ihmeissäni siitä, että se kevät oli ihan oikeasti tulossa. Yhden viikonlopun aikana puut muuttuivat vihreiksi ja kaikki tuntui niin oudolta niin pitkän värittömän talven jälkeen.
Ravintolapäivä tuli ja me päätettiin Jeren kanssa pysyä kotikulmilla. Puuvallilassa oli samaan aikaan pihakirppikset niin ostimme ikkunasta letut ja kierreltiin juoksevien lasten keskellä katsomassa rivitaloasukkien myyntitiskejä. Ihanaa että kymmenen minuuttia pääkaupungin keskustasta on niin aito pikkukaupunkilaistunnelma!
Seuraavana päivänä lähdin Turkuun. On aina yhtä hämmentävää palata Turkuun kun muutaman kuukauden aikana todella monet kahvilat ja kaupat ehtivät sulkea. Ainoa joka pysyy on tämä seinä. Se on näyttänyt samalta mun lapsuudesta saakka.
Googlailin turkulaisia vintagekauppoja ja löysin yhden järkevän. Vedin taas perus emmat ja pyysin myyjää näyttämään myymälän pienimmät vaatteet. Sen kautta löydän yleensä parhaimmat helmet, joskus ne pienimmät eivät edes ole esillä. Tällä kertaa melkein kaikki pienet mekot olivat mulle liian isoja. Mutta löysin sortsit ja housut! Näytän ne kohta.
Kotona taas ja vapaapäivän viettoa. Kuuntelin tupareiden spotifylistaa ja sovittelin ihan kreisin kauan vaatteita. Tässä kaunis kaunis mekko, jonka löysin Fidasta muutama viikko sitten kympillä. Leikkasin sen polven yläpuolelle ja tadaa saamelaistyylinen kesämekko!
Uneton48 alkoi. Teimme jatkoa viime vuoden elokuvalle, tämän mediaseksikäs nimi oli Hevosen kyyneleet 2 – kissan kyyneleet. Siinä se hevonen seisoo. Outo outo elokuva, mutta helvetin hauska. Linkkaan sen teille kun se nettiin pääsee.
Maanantaina vietin taas vaihteeksi vapaata, kun työt alkaa vasta kesäkuussa. Menin lähikalliolle lueskelemaan muotilehteä ja olin vaan että WOW mikä kesä! Kaunis leffamainen sisäänkäynti kalliolle, tietenkin puuvallilassa.
Ja eilen meillä oli käsikirjoittajien omat bileet koululla. Ja olin entistä enemmän kesäfiiliksissä! Paljaat sääret, kilisevä alkon pussi, maassa kukkaseppele ja kreisi auringonpaiste vielä klo 19. Vielä hurjempi oli valoisa taivas kun kotiin kävelin neljältä yöllä. Mutta puhelimsesta loppui akku. Onneksi oli analogikamera mukana, sillä sain toivottavasti tallennettua tuon yöllisen kesän.
