Tätä lisää, tätä aina
Eilen mulla oli vahingossa sellanen just täydellinen päivä, tehokas, vintagetäyteinen ja ruoantuoksuinen. Ei ollut koulua niin aloitin päivän hitaasti ja makoisasti, katselin vähän telkkaria, söin kauan aamupalaa, lueskelin blogeja. Ja vihdoinkin otin tämän mekon esiin, joka on kuukausia odottanut kaula-aukon suurennusta. Tämä on alunperin ollut rippimekko 50-ja 60-luvun taitteessa. Ja kaula-aukko oli sen mukainen. Tiukka. Aina pelottaa saksia vanhoja aarteita, mutta nyt päätin että tämä nyt vaan oli tehtävä. Siispä niks ja naks kaulus pois ja availin aukkoa hieman hengitysystävällisemmäksi. Tyytyväinen olin!
Pienreippailun jälkeen menin suurreippailemaan. Piti saada joku Käenpesän jakson kohtausluettelo luettua ja purettua. Siispä sitä tein muutaman tunnin kahvilassa, raivostuttavan naisen vieressä joka koko ajan sanoi ”joo? joo? joo? joo?”. Mutta sain sen yhdellä istumalla valmiiksi! I never!
Sen jälkeen menin kääntymään Ansa-vintagekaupassa, se kun oli siinä toisella puolella katua. Ja hups. Vähän löytyi. Hurraa (rakastan kun löytää ihanuuksia vahingossa)!! Kaikki ihanuudet on juuri sellasia ihanuuksia joita oon kaivannu. Kahdet kansallispukumaiset t-paidat, pikkuhelmillä koristeltu kukkaro (jota aion käyttää huulipuna-, kuuloke-, ja peilipussukkana) ja lopuksi ylilämpimät talvikengät. Ostin jo syksyllä ylilämpimät lapikkaat talveksi, mutta ajattelin että on varmaan ihan ookoo jos ihmisellä on kahdet talvikengät. 80€ maksoivat yhteensä, jihuu!
Koska Jere oli tässä vaiheessa jo lähtenyt Tanskaan työmatkalle en saanut illaksikaan seuraa. No, menin S-marketiin, ostin kaikkea fiiniä, niinkuin oliiviöljyä ja parmesanjuustoa, enkä mihinkään herkkuihin sortunut! Kotona fiilistelin ostoksiani, tein pizzapohjan, vaikka yleensä en ikinä jaksa tehdä ruokaa. Annoin taikinan nousta kolme tuntia, kunnes päätin että noniin jo on noussut tarpeeksi ja tein pizzan! Tai pizzetten, tässä oli vain ranskankermaa, parmesanjuustoa, pinaattia ja kananmunaa päällä. Söin nomnom ja katsoin Sinkkistä nomnom. Päätetäänkö, että tästä lähtien mun jokainen elämän päivä on tällainen?