Sijoitatko sinä? Minä sijoitan!
Mitäs minä, sijoittaja. Hullua! Muutama vuosi takaperin olisin saanut hyvät naurut jos joku olisi kertonut että joku päivä miellän itseni siksi (ja vielä julkisesti). Sellaista tylsää numeroiden tuijottelua! Kuka hullu sellasta jaksaa! Käytän mieluummin rahat itseeni ja NAUTIN elämästä!
Haha. Sitähän sijoittaminen ainakin itselle on, elämästä nauttimista. Mikään ei ole tällä hetkellä tyydyttävämpää kuin ottaa kynä käteen ja värittää uusi rivi tavoitepaperistani. Kyllä, olen todellakin piirtänyt tavoitteeni paperille, ja todellakin se on värikoodattu! Päällimmäisenä on tavoitteeni isoin numeroin, ja se on jaoteltu pienempiin osiin, joita aina värittelen siihen summaan päästyäni. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, mutta varoituksen sana: se koukuttaa!
Mikä sai minut aikoinaan aloittamaan sijoittamisen?
Varattomuus. Stressi. Ahdistus. Äitiys.
Olen kolmen lapsen äiti ja onnellisesti kihloissa puolisoni kanssa. Olen kuitenkin ollut myös kahden lapsen yksinhuoltaja seitsemän vuoden ajan. Se jos mikä laittoi asioita perspektiiviin, ja moni sellainen asia jota keskituloinen ajattelee oikeutenaan, oli minulle vain ulottumattomissa oleva asia, jota en uskaltanut ajatella koskaan saavani. Katselin hyvätuloisempia ylöspäin ja vertasin jatkuvasti itseäni heihin. Oikein asetuin kynnysmatoksi ajatellen, että olin itse aiheuttanut köyhän asemani ja etten koskaan tule saavuttamaan muuta. Raha-asiat pyöri jatkuvasti mielessä, rahaa ei koskaan ollut tilillä tarpeeksi ja yksikin ylimääräinen lasku sai hien nousemaan pintaan ja stressilevelin uusiin sfääreihin.
Koin huonommuutta äitinä, koska en voinut tarjota lapsille sitä mitä jostain syystä ajattelin että jokaisella lapsella tulisi olla, eli kalliita vaatteita, uusia leluja sekä viimeisintä huutoa olevaa elektroniikkaa. Monesti laitoin viimeiset roponi johonkin maailman turhimpaan vaatekappaleeseen tai vempeleeseen, koska kaikilla muillakin oli. En nähnyt metsää puilta. En ymmärtänyt sitä, että ihmisen arvoa ei lasketa rahassa ja että olin kaivamassa itselleni niin syvää kuoppaa että vain päälaki enää näkyi. En tajunnut, että minulla oli jo kaikki tarvittava mitä siitä tilanteesta poispääsyyn tarvittiin: aivot ja tahto.
En muista mitään tiettyä lehtijuttua tai artikkelia joka sai minut vihdoin havahtumaan, en yhtä henkilöä jonka haastattelun ansiosta olisin yhtäkkiä tehnyt suunnanmuutoksen. Muutos tapahtui pikkuhiljaa. Se alkoi oikeastaan kesällä 2016, jolloin tapailin yhtä miestä. Silloin kuulin ensimmäisen kerran Nordnetistä. Muistan, miten tämä mies näytti minulle Nordnetissä olevat sijoituksensa ja ajattelin, että wau, olispa mullakin joskus tuollanen kahdentuhannen euron salkku! Kyseinen mies sai minut avaamaan asiakkuuden Nordnettiin, mutta pitkään tilini siellä ammotti tyhjyyttään, koska en jaksanut siirtää sinne rahaa.
Kuitenkin pikkuhiljaa syksyn 2016 aikana aloin lukemaan netistä ensin sijoitusaiheisia blogeja, sen jälkeen artikkeleita naisista jotka olivat aloittaneet osakesijoittamisen, sitten kirjoja, podcasteja, lisää blogeja.. Kunnes vihdoin tein elämäni parhaimman päätöksen.
Aloitin sijoittamisen.
Muistan, kun siirsin ensimmäisen 15 euroa pankkitililtäni Nordnettiin. Ne oli pitkät kaksi päivää ennenkuin raha näkyi siellä. Sen jälkeen vielä piti tehdä päätös siitä, mihin paikkaan ne 15 euroa laittaa. Valitsin Superrahasto Suomen. Muistan sen tunteen, kun olin tehnyt ensimmäisen rahasto-ostotoimeksannon. Kuljin naama virneessä shekkivihkoani leyhytellen, minusta tuli rahastosijoittaja. Kirjoitin varmaan jokaiseen netissä olevaan ”Kannattaako minun sijoittaa”-keskusteluun viisi minuuttia sitten aloittaneen vankalla elämänkokemuksella kokemuksiani siitä, miksi tulisi aloittaa.
Sitä mukaan kun Nordnetin rahastosalkkuni pulskistui, alkoi minun itsevarmuuteni ihmisenä ja äitinä kasvaa. Minä onnistuin! Minä osaan! Minä pärjään! Kun sain ekan satasen säästettyä, ostin palkinnoksi itselleni kukkia. Jokainen säästetty euro auttoi kasvattamaan mielenrauhaani ja luottamusta tulevaisuuteen, jokainen klikattu rahasto-ostotoimeksianto sai auringon paistamaan hieman kirkkaammin.
Enää en toivonmukaan ole niin läpinäkyvä ja ylimielinen kuin ensimmäisenä päivänä sijoittajana, mutta yksi mielipide on näiden vuosien aikana pysynyt samana: aloita. Se on elämäsi paras päätös. Et varmasti kadu.