Asiakaspalvelijan elämää

 

Työskentelen puhelinpalvelussa ja välillä tekisi niin pirusti mieli heittää ne luurit ikkunasta ulos. Suurimman osan ajasta tykkään tosi paljon mun työstä ja asiakkaat ovat yleensä mukavia ja tyytyväisiä. Homma luistaa jeesjees. Kunnes tulee se yksi asiakas, joka saa repimään hiukset päästä. 

– Se, joka aloittaa asiansa kertomalla ensin koko elämäntarinansa tähän päivään asti, kun päätti soittaa tänne. 

– Se, joka on jo ennakolta päättänyt, että tulee saamaan huonoa palvelua, vaikka soittaa ensimmäistä kertaa.

– Se, joka kertoo henkilötunnuksensa sekunnin sadasosassa hengittämättä savon murteella ja puoliksi englanniksi ja ihmettelee, kun se surkea asiakaspalvelija ei napannut jokaista numeroa. 

– Se, joka kysyy maksanko hänelle jonotusajan puhelinlaskun, kun asiakas on odottanut kaksi minuuttia ja puhelut maksavat normaalin puhelumaksun. Kyllä mä voin maksaa sinulle henkilökohtaisesti sen 10 senttiä, jonka olet menettänyt. 

– Se, joka vähän multitaskaa vaihtamalla samalla rääkyvän vauvan vaippoja, korjaa autoa ja lähettää sähköpostia ja tietysti pystyy vielä keskittymään siihen puheluun. 

Välillä sitä vain miettii, että mistä näitä ihmisiä oikein tulee?! Mutta kyllä mä silti ymmärrän melkeinpä kaikkia asiakkaita, ihmisiä nekin ovat :) Välillä sitä vain toivoisi, että asiakkaatkin muistaisivat, että siellä langan toisessa päässä on vain ihminen, ei supermies eikä mikään maailmaa vihaava pahis, joka haluaa vain ärsyttää asiakkaita. Suurimmaksi osaksi tämä on kuitenkin ihan nastaa hommaa :) Onneksi mulla on taito pysyä viileenä kuin viilipytty enkä ole kertaakaan joutunut edes korottamaan ääntäni. 

Onko muilla asiakaspalvelussa työskentelevillä samanlaisia ärsytyksiä?