Viikon kiireilytauko

Pidin viikon taukoa kirjoittelusta. Töissä oli kauhea haipakka erään tapahtuman takia, eikä kotona ehtinyt paljon pyörähtämään. Syötyä tuli huonosti ja alkoholia tuli juotua eli meni ihan penkin alle. Samoin on mennyt tuon tapahtuman jälkeen esim. viikonloppu sekä eilinen – syöminkien osalta. Viikonloppuna tuli syötyä vähän miten sattuu ja eilenkin mummolassa makkaraperunoita. Nyt on otettava itseään niskasta kiinni.

Voi miten vetääkään olon maihin kun tietää, että huonosti on hommat menneet. Mieli on maassa jatkuvasti. Yleensä olen peruspositiivinen ihminen, mutta nyt yhtäkkiä kaikki tuntuu menevän aivan pieleen ja jokainen asia ahdistaa: kaikki tekemiset, sanomiset, unohtamiset, tekemättä jättämiset, vaatteet, meikki… KAIKKI AHDISTAA!

Pitää yrittää puhdistautua, mutta nytkin maha painaa. Ja olo on himputin lihava. 

Salilla olen käynyt ihan normaalisti. Viime viikollakin viidesti + pilateksessa ja asahissa. Tällä viikollakin tähän mennessä olen käynyt kerran ja nyt on tiistai – tänään siis luvassa viikon toinen kerta. Tästä suunnitelmasta en luista – jos jostain luistan, se on ruoka. 

Miksi onkaan niin helppo syödä liikaa? Tai huonosti? Kasata liian iso keko lautaselle ja hotkia kaikki.. Ottaa huonoja vaihtoehtoja lautaselle. Typerästä päästä saa vain kärsiä ja vieläpä koko kroppa. 

En edes osaa purkaa koko ahdistusta tähän sanoiksi. Tiedän vain itse, kuinka paljon minua tällä hetkellä vituttaa. Pitäisi tsempata ja paljon! Ehkä illalla onkin jo parempi olo kun kotiin on vartavasten hommatta kanasalaatti tarpeet? Paitsi jos sortuu syömään liikaa kanaa..