Somepersoona vs. Todellinen Minä

Heiiiipat vaan pienen tauon jälkeen! Todellisuudessa on ollut aika paljon asioita ja tapahtumia elämässä viime kuukausina ja kirjoitusinto on suuntautunut hetkellisesti muualle.  Osittain olen myös ollut ”ei mitään sanottavaa” moodissa pidemmän aikaa. Tai ainahan on sanottavaa, joskus liikaakin, mutta sanotaanko että, mitään asiaa tänne. 
Mulla on ollut aina enemmän tai vähemmän ongelmana kamppailu itseni kanssa siitä, kuinka paljon tuon todellista minääni esille teksin kautta, tai vaikka somessa.
Siis julkisesti. Kirjoittaminen on se väylä jolla kyllä muuten osaan ilmaista itseäni parhaiten. Joskus mietin tuonko jopa liikaa itseäni kirjoittamalla peliin ja sitten saatan alitajuisestikin siivota ulosantiani sillä seurauksella että ehkä se paras kärki taittuu pois.
 
Puhun nyt  siis instagramista, sillä se on tällä hetkellä mun ainoa julkinen somekanava, jossa jaan ajatuksia tai kuvia omasta elämästä. Facebookin puolella tulee oltua hieman passiivisempi, tosin siellä kyllä jaan silloin tällöin myös lapsiini liittyen enemmän juttuja, koska kaverit on pääasiassa oikeassakin elämässä tuttuja. Instatilini puolestaan on julkinen (paitsi on mulla myös ”henkilökohtainen” ig, jota seuraa vain tutut, josta sitten jaan yleensä sinne facebookkiinkin…)  Julkiseen instatiliini en ole tuonut paljonkaan lapsistani  kuvia. Ainakaan siinä määrin että, olisivat kuvista tunnistettavissa.  Ihan siksi että, saavat sitten itse aikanaan päättää ovatko somessa omilla kasvoillaan vai eivät.
 Postasin samasta aiheesta juuri instaan ja sen innoittamana tulikin fiilis jatkaa tämän aiheen parissa spekulointia vielä vähän lisää.
—
https://www.instagram.com/p/Btxied5BrHp/?utm_source=ig_web_button_share_sheet
 

 
Kun avasin julkisen tilini instaan 2016, muistan pohtineeni hetken, muuttaisinko henkilökohtaisen tilin julkiseksi ja poistaisin vain kuvat esim lapsistani… vai teenkö kokonaan uuden. Päädyin avaamaan uuden, joka keskittyy työminääni ja urheiluaiheisiin. Alkuun postailin hyvin harvakseltaan ja pääasiassa kirjaani ja sen aiheisiin liittyviin teemoihin. 
Aikaa kului ja aloin tuoda hieman muutakin ammattipersoonaani esille. Oikeestaan melko pikkuhiljaa olen tuonut enemmän ja enemmän muutakin kuin vain noita tiettyjä aihetta. Toki voi olla että, joku seuraaja on jo kyllästynyt ja lopettanut seuraamiseni koska aiheet on muuttuneet paljonkin, mutta samaan aikaan luulen että useampaa seuraajaa kiinnostaa nähdä hiukan pintaa syvemmälle. Loppujen lopuksi mulla ei kuitenkaan ole kovin paljon arkielämän juttuja siellä näytillä, ehkä enemmänkin jos tapahtuu jotain vähän spesiaalimpaa tai on joku ajatus tai kuva jonka just haluan jakaa.
 
Olin pari viikkoa sitten eräällä työkeikalla, jossa  käyty keskustelu aiheesta työparini kanssa, sai pohtimaan tätä  asiaa tarkemmin. Totta, miksen voisi tuoda hieman enemmän omaa persoonaani myös somessa esille. Miksen voisi aivan hyvin kirjoittaa blogiin enemmän omia ajatuksiani, miettimättä liikaa sitä mitä muut ajattelee. Kuitenkaan kaikki ei ajattele samoin, ja jonkun mielestä mun ajatukset on varmasti aivan perseestä (hups)  Jossain vaiheessa joku sanoo jotain negatiivista minusta tai vaikka mun ulkonäöstä, tekstistä,kuvista… mistä vain. Se sallittakoon hänelle joka kokee tarpeelliseksi. Mitenkään ei voi kaikkia miellyttää.
Toisaalta joku suodatin olisi hyvä olla siinä mitä julkaisee. Itse en koe ollenkaan tarpeelliseksi kuvata jokaista askelta, kauppareissua, ja syömääni ateriaa.
Elämässä on paljon juttuja joita haluaa pitää itsellään. Esim se perhe, parisuhde ym. Ne on olemassa täällä oikeassa elämässäni, vakken niitä somessa tykitäkkään kovin aktiivisesti, jos ollenkaan.
Voi tietysti miettiä onko itsestään kuvien postailu joku narsismin muoto (well, socialmedia narcissism..) Mutta toisaalta; siitä lienee pitkälti kysekin koko somessa. Halutaan seurata tai ehkä jopa vähän vakoilla muiden ihmisten elämää ja toisaalta näyttää itsestään tiettyjä juttuja muulle maailmalle, pitäen toiset  vain itsellään. Joskus tulee pohdiskeltua millainen tyyppi kyseinen henkilö mahtaakaan olla oikeassa elämässä, jota seuraa somessa. Useammin kuin kerran tullut eteen tilanne jossa huomaan henkilön olevan livenä aivan eri tyyppi kuin somessa. Joskus positiivisesti yllättyen, joskus jotain muuta..
Musta on ihana katsella sisustuskuvia ja ideoita esim instasta tai pinterestistä, mutta en silti kuvittele että kenenkään koti siltä näyttää 247. Ei ainakaan omani (ehkä ennemminkin 1/24h) Tavallaanhan se somen viehätys perustuu siihenkin että näemme kuvia ja samalla alitajuisesti mietimme onko tää koko totuus mitä näen. Jokainen on varmaan törmännyt esim instassa niihin kuvapareihin, joissa sama ihminen kuvattuna eri valaistuksessa, asennossa ja kuvakulmassa. Vaikka se takapuoli. Kuinka toisessa kuvassa näkyy muhkuraa ja toisessa ollaan kuin fotarin läpi vedettyinä (voihan sekin olla mahdollista) Siinähän se somen juttu oikeastaan onkin. Oikea elämä on se muhkurainen pakara ja some on se filtterillä vedetty siloteltu kankku. Kuinka yksinkertaista ja koukuttavaa!
 
 
Mä päätin nyt hieman skarpata somepersoonani kanssa. Oon oikeesti hieman hassu tyyppi ja puhunkin toisinaan mitä sattuu. Hengailen eripari sukissani ja oon kaiketi hieman räiskyvämpi luonteeltani kuin someminäni on halunnut paljastaa. Niinpä yritän nyt sujautella sinnetänne enemmän mua, ja vähemmän ”kiiltokuvia”.
Ja jos pääsisin yli mun kameralle puhumis fobiasta, voisin kuvata joskus ig storyyn videoitakin. Yleisesti ottaen en kestä kuunnella itseäni videolta, enkä esim ole kyennyt katsomaan kaikkia (no siis niitä paria/muutamaa) tv esiintymistänikään ikinä ihan kokonaan, koska kuulostan niin kamalalta mielestäni niissä.
Perus settiä siis.
 
Nyt pakko lähteä vähän ulkoilemaan kun aurinko näyttäytyy!