Yhteenkasvaneet – ihana ystävyys!
Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on ihana herätä aamuisin touhuttamaan kaikkea mielenkiintoista maailman ihanimman ystävän kanssa! Niin, olen ollut todella kiireinen viimeiset kaksi viikkoa – ja niin on ollut Aadakin. Me yhdessä! Paljon tapahtumia ja paljon kaikkea. Niistä kerronkin nyt teille.
En ole juuri ehtinyt blogini pariin, pyydän anteeksi! Mutta nyt olen tässä. Muistatte varmaan myös millaista on olla koululainen! Voi että, meillä on ollut kokeita: Enkkua, matikkaa ja ties mitä. Ja hirveät huudot opettajalta, kun olen – no, aika monta kertaa – unohtanut nokkahuiluni kotiin. Myönnän, se ei ole ollut tarkoitukseni, vaikka nokkahuilun soitto on kamalinta musisointia mitä tiedän. EIKÖ TÄMÄN PERINTEEN VOISI KOULUISSA JO UNOHTAA JA SIIRTYÄ SUORAAN BÄNDITREENEIHIN! Ne ovat nykyaikaa. Korvat meinaa tehdä lakon, kun parisenkymmentä nokkahuilua soi epätahtiin ja epävireessä. Hyi! Koerumba alkaa olla kyllä piakkoin ohitse. Tämän lisäksi, kun käyn musaopistoa, on minulla ollut ihan toisen tason teoriakokeita, kuin mitä nokkahuilunsoitto vaatii. Siskoni auttoi minua teoriassa. Kiitos sisko! Pääsin hienosti läpi. Rytmidiktaatti meni myös hyvin, mutta melodiadiktaatti pitää vielä uusia. Se on kyllä maailman vaikein asia kirjoittaa. Ymmärrän sen sitten, kun on harrastettu soittoa vuositolkulla, mutta että tässä vaiheessa, pöh! Pianotunnit siis vetelevät viimeisiä kilauksia tältä keväältä. 
Aada on ollut meillä nyt paljon yökylässä ja kyllä meillä on ollut hauskaa! Tässä kuvassa kokeilimme uusia vaatteitamme ja meikkasimme itsemme oikein modelinuken näköisiksi Kaubamajan akkunaan. Olin juuri tullut Tallinnasta lomareissulta.
Harrastamme Aadan ja muutaman muun hyvän ystäväni kanssa tanssia. Meillä oli tietysti tanssikoulun kevätnäytös viime viikonloppuna ja satoja ihmisiä katsomassa. Niihin treenattiin useaan otteeseen sekä kotona, että tanssiharkoissa. Koko iso sali oli varattuna meidän näytökselle ja tanssijoitakin oli n. 500 koko näytöksessä. Tässä harjoittelemme Aadan kanssa meillä kotona. Meistä on tullut oikein tanssifanaatikkoja. Tanssimme aina ja heittelemme kärrynpyöriä.
Aada harrastaa taitoluistelua ja on siinä todella hyvä. Kilpaileekin. Kun me molemmat olemme tämmöisiä liikunnallisia, keksimme, että mehän aletaan tekemään kaikenlaisia stuntteja. Tässä me treenaamme. Osaamme kyllä paljon hienompiakin temppuja.
Tänä lauantaina kävimme Tampereella. Aada oli mukana, kun hän sai ilokseni olla meillä koko viikonlopun kyläilemässä. Minun serkkuni Isla täytti yhden vuoden. Kävimme häntä onnittelemassa ja kakkua syömässä. Pidimme myös koko porukalle siellä tanssinäyöksen. Onneksi olkoon Isla!
Tässä on mummoni ja pappani. Hekin olivat Islan synttäreillä.
Kiirettä pitää, niinhän minä sanoin. Nyt Sunnuntaina oli kesäteatterin harjoitukset ja paikalla oli bändikin. Minulla on kaksi omaa laulua. Tässä olen niitä harjoittelemassa. Ja tottahan toki Aadakin on mukana näytelmässä. Ja toinen hyvä ystäväni Sinttukin. Lupaan, että kirjoitan teille enemmän kesäteatteritoiminnasta hieman myöhemmin. Onhan tämä niin iso asia, ettei tätä yhdellä kuvalla ja parilla lauseella saa mitenkään purkitettua.
Tamperetta ennen oli matkamme varrella Lahti. Siellä kävimme ensimmäistä kertaa tutustumaan raviradalla järjestettävään Rompetoriin. Voi että siellä oli tavaraa – kirpputorimyyjiä ja hulinaa sekä paljon upeita vanhoja autoja. Juoksimme Aadan kanssa läpi koko alueen ja löysimme kaikkea mielenkiintoista.
Henkilöautossakin voi olla tunnelmaa. Tässä paluumatkan säpinää. Uusi matto ehdittiin kaikessa tohinassa käydä hakemassa Ikeasta meidän kuistille täksi kesäksi.
Me olemme ihastuneita kaktuksiin. Ostimme Ikeasta niitä useammat ja meinaamme kasvattaa oikein kaktusfarmin. Äiti ei ihan hirveän paljon tykkää ajatuksesta. 
Tässä askartelemme uusia tauluja huoneeseeni. Äitini osti Ikeasta kahdet uudet kehykset. Vanhoja CD:itä hän oli hillonnut jo jonkin aikaa ja nyt ne pääsevät minun seinälleni. Eikös olekin hieno idea?