Kaikki on ollut ennen mua
Olen 11 vuotta vanha! Yksitoista! Se ei ole vielä mitään. Tuntuu, että kaikki maailman asiat olivat jo olemassa ennen mua. Minun kotini, talo, jossa asun, valmistui, kun siskoni syntyi parisenkymmentä vuotta sitten. Minä olen siis asunut tässä talossa aina. Tuo puu, joka katselee minua keittiön ikkunasta on suuri ja paksu ja se on ollut siinä jo vuosia ennen minua.
Usein, kun löydän jonkun ihanan biisin youtubesta niin äitini kuittaa, että tuo on vanha kasaribiisi, joka on tehty uutena versiona ja alkuperäinen on parempi. En tiennyt aikaa, kun puhelimet eivät olleet kännyköitä. En ymmärrä aikaa ennen tietokoneita. Äitini puhui korpuista ja lerpuista. Etteikö ole ollut videonauhureita , tallentavaa digiboksia tai ohjelmaa tullut enemmän kuin kahdelta kanavalta ja ettei edes läpi vuorokauden?
En tiedä markoista mitään! Rahana on aina ollut euro!
On aina ollut Ikea, Lindex, Kappahl ja H&M.
Miltä tuntuu katsella elämää yksitoistavuotiaan silmin? Ainakin minulla luultavasti on paljon elämää vielä edessä ja kaikki maailman asiat tulevat kehittymään myöskin minun aikanani. Kun minä olen 40-vuotias, monta uutta asiaa on taas keksitty. Minun lapseni pitävät minua ikäloppuna ja miettivät, ehkä samalla tavalla, että ”Mitäh? Eikö aina ole ollut hologrammitelevisioita, teleportaalia, itsestään peseytyviä vaatteita, kotirobotteja ja aamutoimiautomaatteja?”
Tätä minä olen tänään ajatellut…