Missä mun lasit viipyy?!!!

Aaaargh! Siis tää ei taas mee mun jakeluun! Kuten kuvasta näette, olen aika raivostunut tilanteesta joka vallitsee. (Hieman myös raivostuttaa se, että tuossa kuvassa mun hampaista näkyy kaikki mitä mä olen syönyt tämän päivän aikana, mutta anyway). Palataksemme takaisin aiheeseen,; mun lasit eivät ole vieläkään tulleet!

Mä kävin optikolla tasan kolme kuukautta sitten! No okei, tarkistin almanakasta, se olikin 20.12.2014, mutta oikeasti, se tuntuu silti kolmelta kuukaudelta. Ja onhan se jo viime vuoden asioita. Menin äitini kanssa tarkastuttamaan mun näköni, kun tuntui, ettei aina oikein hyvin nähnyt kaikkea. Mulla olikin itseasiassa ihan hyvä näkö kauas, mutta lähelle oli himpun verran huonontunut. Suurin ongelma oli mun hajataitto eli silmät tuppaa vetää kieroon, kuten luonteenikin (isäni sanoin, kaikella rakkaudella tosin). Hajataittoa oli sen verran paljon, että verrattiin mukavan optikon kanssa millaiselta tuntui katsoa kauas linssien läpi ja millaiselta ilman. Oli kyllä eroa kuin yöllä ja päivällä, paljon rauhallisempi oli tsuumata linssin läpi.

No, ei siinä mitään, pistettiin lasit tilaukseen ja sitten odotettiin ja odotettiin…

Ilmoitus tuli parin viikon päästä, että olivat toimittaneet liikkeeseen väärän linssin toiseen silmään. Pistettiin uusintatilaus. Parin viikon päästä taas ilmoitus, että mun linssit olivat hukkuneet matkalla. Että silleen! Taas uusi tilaus. Eilen sanoin äidille, että mä haen kohta pelkät pokat sieltä, kun alkaa tympiä.

Siitä sainkin sitten idean! Mähän hieman kuivaharjoittelen! Kaivoin meitin likinäkösen perheen kaikki mahdolliset lasit kätköistä ja aloin sovitella…

Hmm! Tässä ekat. Taisivat olla siskoni linssit vuodelta kaksi ennen kapinaa. Aika huomaamattomat, semmoiset hiirulaisen lasit. Eivät muuten sopisi siskollenikaan enää. Hän ei todellakaan ole huomaamaton. Mutta toisaalta, eivät nämä ole hassummat.

Jaahas, näissä laseissa sen sijaan tuntui olevan sen verran boforia, että en voinut pitää niitä juurikaan silmilläni. Heti alkoi vetää päätä kieroon. Vähän isotkin ovat, mutta kuitatkaa hieno viininpunainen väri. Sehän on nyt in.

Nää on mun feikkilasit. Olen ne joskus jostain hommannut, enkä edes muista mitä varten. Nää oli musta kyllä aika makeat! Vai mitä pidätte?

Nää lasit ovat alkaneet kasvaa alaspäin! Niille on syntyneet uudet pikkulasit alareunoihin, joista kehittyy seuraavat kakkulat! Oikeasti niistä on joskus roikkuneet viikset. 

No entäpäs nämä sitten? Vähän leveät mulle, mutta hienon väriset. Näistä tulee semmoinen opettajafiilis.

Nämä lasit lienevät myös siskon vanhat. Tämmöset olivat joskus muotia. Ei mitenkään erikoiset, mutta varmaan palvelivat aikansa.

Oisko nää parhaat? Kunnon kärpäslasit, vähän kasarimalliin. 

Nyt mä taas muistin sen asian, että missä mun lasit viipyy? Ensi viikolla odotan jo viestiä, että ”Riinan lasit ovat noudettavissa liikkeestämme”. 

Mä lupaan laittaa sitten kuvia mun uusista oikeista laseista! Toivottavasti ne ovat niin päheet, kuin mä muistan.