Olé! Prinsessaleikkien aika!

Kiitos kiitos kiitos kaikille blogini lukijoille! Ihanaa, että jaatte sunnuntain prinsessaleikit kanssani. Yksin on hieman hieman ikävää leikkiä, vai mitä? 

Tänään matkustamme Välimeren rannalle Espanjaan, missä palmupuut ovat puita vaan. Siellä tuoksuu paella sekä gazpacho.

Olen tanssijana turistien suosimassa ravintolassa Sevillassa. Tulinen flamenco soi ja minä tanssin muiden nauttiessa sangriaa. Kastanjetit soivat ja kannat kopisevat lattiaan. Olen ylpeä kansalaisuudestani sekä upeasta perinnetanssistamme. Vaikka tanssi näyttää helpolta, sitä se ei ole, vaan se on vaatinut vuosien harjoittelua.

Ottaessamme näitä kuvia kuuntelimme flamencoa. Espanjalaiset tuliset rytmit valtasivat koko kuvausryhmän ja me kaikki tunsimme itsemme ylväiksi senoritoiksi. Kastanjetit olivat minusta hankalat, kun en ollut koskaan niitä kokeillut soittaa. En edes olisi osannut niitä oikein käsiini laittaa, mutta onneksi äitini opasti minua. Mistä lienee itse oppinut?

Kerronpa taas hieman stailauksestani. Mekko on tuotu ihan oikeasti Mallorcalta, jossa olen käynyt useamman kerran. Tämä on jo toinen samanlainen mekko, joka minulla on ollut. Se edellinen oli siskoni aikanaan saama ja jäi minullekin aikoja sitten liian pieneksi. Siksipä ostimmekin uuden ja halusin ihan samanlaisen. Pieneksi jäänyt puku on meillä jemmassa, että sitä saa taas seuraavat senoritat käyttää. Eikä tämäkään puku kovin kauaa minulle enää mahdu.

Tämä peruukki on pitkä ja kihara, mutta tästä on saatu todella monta hyvää kampausta, mm. Lumikkiin ja tähän senoritaan (ja lisääkin on tulossa, mutten paljasta vielä). Peruukki maksoi n. 5 euroa! Ajatelkaa, miten monikäyttöinen! Lisäsimme vain punaisen kukkasen! Voimme siskoni kanssa näyttää teille joskus, miten helposti Lumikin hiusmallin ja tämän senoritan saa tehtyä! Jos tykkää pukuleikeistä, kannattaa ostella edullisia peruukkeja, laseja ja rekvisiittaa aina kun siihen on mahdollisuus. Niille on varmasti käyttöä jokaisen pienen prinsessan kodissa. Kastanjetit ovat tietysti perusturistikrääsää (kuten isäni asian ilmaisisi) Espanjasta. Korvakorut lainasin äidiltäni. Kengät ovat äitini minulle ostamat kirpputorilta ja maksoivat vain parisen euroa. Ne ovat kokoa 35! Äitini teki oikein löydön, sillä joku pienijalkainen nainen oli halunnut luopua vanhoista kengistään ja minulle nämä olivat aivan passelit. 

Kas tässä ylväs asento ja kastanjetit soivat! Siskoni teki minulle meikin, kuten aina aikaisemminkin.

No niin, tämä pönikkä on tuotu Sisiliasta kauan kauan ennen minua. Tuolla kaapin päällä se on nököttänyt ja nyt se pääsi mukaan kuvauksiin. Äitini sen kiikutti minulle syliin. Minulla on tässä kyllä vähän semmoinen ilme, että ”älkää viekö tätä minun pönttöä mihinkään”.

Jokainen senorita tarvitsee tietysti viuhkan, että voi löyhytellä turhat hiet pois. Kuumahan tuossa tanssiessa tulee!

Tässä vähän sivuprofiilia!

Ja taas perinteitä tulee vaalia, eli pari Deleted photos kuvaa loppuun!

Tässä vasta harjoittelen läpsyttämistä ja ilmehdintää.

Äiti, sisko ja kummi!!! Ei saa naurattaa!!!

Ensi viikon sunnuntaileikeistä on pakko jo paljastaa, että siitä tulee hieman suurempi postaus kun näistä aiemmista. On niin herkullinen aihe, todella prinsessamainen. Tuskin maltan itse odottaa!!