Sunnuntain prinsessaleikit: Charlston
Jipii! Se on taas sunnuntai ja prinsessaleikkien aika!
Tänään suuntaammekin kuplivaan ja iloiseen 1920-lukuun. Olen nuori nainen ja asun New Yorkissa. Iltaisin tanssahtelen klubeilla big bandien soittaessa charlstonia. Uusi muoti on ihanan kepeää ja hieman paljastavaakin; olihan pitkiä hameita käytetty jo monta vuosisataa. Nyt sai näkyä nilkkaa ja käsivartta. Polttavathan jotkut naiset jo pitkiä tupakoitakin, mutta minä en sallaiseen hömpötykseen lähde mukaan. Tanssia sen sijaan jaksan aamuun asti.
Tässä näette stailaukseni kaikessa väriloistossaan. Tapamme mukaan komusimme läpi kaikki varastot korujen, vaatteiden ja peruukkien osalta. Ainoat pitkät helmet, jotka löysimme, olivat värikkäät ja samaten rannerenkaani, mutta seuraavissa kuvissa niiden ”vääränvärisyys” ei haittaa, koska siihen aikaan tietysti valokuvat olivat mustavalkoisia tai seepioita. Niinpä meidänkin kuvamme tietysti!
Kuvausten aikana siskoni laittoi charlston-musiikkia soimaan. Voi että se oli ihanaa, teki heti mieli tanssia. Tässä harjoittelenkin ensimmäisiä askeleitani.
Pusero löytyi siskoni vaatekaapista, hameosa on omani. Kengät äitini osti minulle kirpputorilta parilla eurolla juuri tämmöisiä tilaisuuksia varten. Ajatelkaa, ne ovat kokoa 35! Pitkä koru on tuotu Turkista ja käsirannerenkaat sekä peruukki on ostettu Grimasilta. En muista mistä otsapantani olen saanut.
Opin tässä kuvausten aikana kaikkein keskeisimpiä charlston-musiikin tanssiliikkeitä. Näitä tanssitaitoja voinkin sitten hyödyntää, jos joskus vaikka pääsisin 1900-luvun alun naamiaisiin. Voi, kunpa joku järjestäisi sellaiset!
Ajatella, että peruukkini on vihreä, mutta mustavalkoisissa sekä seepian värisissä kuvissa se näyttää aivan valkoiselta.
Tässä lopuksi vielä perinteinen deleted photos -osasto.
Tässä harjoittelen ilmehdintää!
Ai tällä tavoinko? 