Työt ovat pitäneet tämän bloggaajan niin kiireisenä, että pakon sanelemaa blogilomaa on tullut vähän liiankin kanssa. Päivätyöni lisäksi olen haalinut vähän liikaa freelancer-projekteja iltojeni iloksi, joten koneen ääressä kyllä istutaan vaikkei bloggamaan ole oikein ehtinyt. Tällä kertaa työllistää mm. keskustaan kuun puolivälissä avautuvan uuden ruokaravintolan materiaalit, logoista lähtien menuihin ja seinien maalisävyihin. Projektien valmistuttua tyhjennän kyllä kalenterini iltahommista vähäksi aikaa, vanha tuttu unettomuus kun alkaa jo nostaa päätään ja duunia painetaan neljän-viiden tunnin yöunilla. Kroppa käskee muutenkin jo rauhoittumaan, pienessä flunssassa ja puolitehoilla on menty jo ainakin kuukauden päivät. Minun pitää alkaa pikkuhiljaa opetella sanomaan ei – niinhän ne muutkin tekevät kun siltä tuntuu, eikä nämä hommat maailmasta lopu vaikken kaikkia ottaisikaan vastaan.

Sain nyt kuitenkin vihdoin purettua toiselta muistikortilta loputkin Toscanan kuvat, tässä viimeisen päivän räpsyjä Pisasta. Olen edellisellä Pisan reissulla kuvannut rakennuksia ulkoa päin muistikortin pullolleen, joten tällä kertaa keskityin enemmänkin rakennusten yksityiskohtiin ja katedraaliin sekä hautausmaahan sisältä päin. Ei voi muuta todeta kun voi ihme tuota upeaa käsityön jälkeä! Olisin voinut jäädä ihailemaan jokaista pientäkin yksityiskohtaa vaikka kuinka kauaksi aikaa, mutta kentälle piti lähteä ja sitä ennen piti tieysti käydä vielä syömässä viimeiset pitsat ja juomassa viimeiset viinilasilliset 🙂

Kolmantena reissupäivänä keskityimme tukikohtaamme Montecatini Termeen, ja heti aamusta suuntasimme kaapelijunalla kohti korkeuksia ja kukkuloilla sijaitsevaa Montecatimi Alton kylää. Koska suurin turistikausi oli jo ohi, saimme rauhassa tutkia pienen kylän kapeita katuja. Välillä oli ihan aavemainen tunnelma, kun ketään ei kissoja lukuunottamatta näkynyt missään. Lounastimme keskusaukiolla pienessä tunnelmallisessa ravintolassa, ja mozzarellasalaatti sekä herkullinen juustolajitelma ei ehkä koskaan ole maistunut niin herkulliselta!

Päivän kääntyessä iltapäivän puolelle matkasimme kaapelijunalla takaisin alas, ja pienen lepohetken jälkeen vielä oman kylämme keskustaan kauppojen tarjontaa tutkimaan. Tähän väliin muotihuomio – lähes kaikilla (ja todella tarkoitan liioittelematta lähes kaikilla) naisilla oli sekä Firenzessä että muissa kaupungeissa jaloissaan toinen toistaan makeempia bikerbootseja! Löysin itsellenikin uuden parin, se olikin Olivian ja Miehen tuliaisten lisäksi lähes ainoa ostos juustoja ja muita herkkuja lukuunottamatta.

Illan hämärtyessä päätimme suunnata vielä kerran kaapelijunalla korkeuksiin, sillä kuulimme kylän olevan todella tunnelmallinen iltaisin kun keskusaukion valot loistivat pimeydessä. Jälleen kerran saimme lähes koko aukion omalle porukallemme, ja illan viileydestä huolimatta söimme illallista ulkona ihaillen kaunista näkymää. Alkupalojen, pitsan ja viinilasillisten jälkeen kaikki olivatkin päivästä niin poikki, että puolen yön aikaan lähtenyt viimeinen kaapelijunavuoro ei tuntunutkaan enää yhtään liian aikaiselta. Päivällä oli kovasti suunnitteilla että illalla mennään vielä laittamaan jalalla koreasti, mutta kiltisti kömmittiin junalta suoraan hotellille 🙂