Maailmaan väsynyt?

Aivosumu, väsyttää, kahvia kuluu, tarkoitusta on vaikea löytää, apeus ja ärtymys on tuttua seuraa. Kuinka elää toisille, jos jo itselleenkin on vaikea olla läsnä ja jaksava? Mitä jos perimmäinen syy ei olekaan sinussa?

Väsyminen ja uupumus ympäröiviin olosuhteisiin yleistyy huimaa vauhtia. Saatamme uskoa, että kyse on yksilön omista valinnoista ja joissain tapauksissa onkin. Meidän ei silti tulisi joutua venymään joka suuntaan, säätää ja harrastaa jaksaaksemme nykymaailman, ihmiselle luonnottomia olosuhteita. Kun jaksaminen loppuu, syytämme siitä helposti itseämme. Mitä jos syy kaiken takana on maailman vaatimusten mahdottomuudessa?

Kun mikään ei auta,

mikä auttaa?

Amerikkalainen tyyli on rantautunut myös tänne meille. Elä tehdäksesi työtä ja maksaaksesi elämäntapa, josta sinulla ei ole aikaa nauttia. Jos on aikaa, ei ole energiaa. Jos on aikaa ja rahtunen energiaa, on syyllisyys ja valinnanvaikeus. Kokoajan on pakko tinkiä, ikävöidä, painaa, jaksaa, ehtiä, kiirehtiä.. Jos et kestä, vika on sinussa. Liiku enemmän! Syö terveellisemmin! Tahti kiristyy ja vaatimukset kiristyvät. Ihmissielu kiristyy. Kunnes ei lopulta kestä. Jopa terveysguru, joka ”painoi menemään”, söi överiterveellisesti ja oli 1500% parasta itseään kellon ympäri, paloi loppuun dramaattisella tavalla aivan hetki sitten. Jos edes hän, nuori mies ei jaksa, miten voisi olla toivoa meille muillekaan?

Tällä maailman menolla ei olekaan.

Nykyisin jopa rakastuminen ja rakkaus on bisnestä. Ihminen saatellaan dopamiinikoukkuun, jotta hän jatkaa sovelluksen käyttämistä ja ”tuotteen” kuluttamista. Mitä tyytymättömämpi ihminen on, sitä enemmän hän tuotetta kuluttaa. Pätien jokaiseen alaan. Meidän halutaan pysyvän reaktiivisina, koska ainoastaan siten pysymme tuottavina kuluttajina. Jos kokisimme täyttymyksen, emmekä haluaisi enää enempää, kulutuksemme loppuisi. Rakkaus, itsetunto, hyvinvointi. Kaikki meille ennen luontaiset ja tärkeät sisäistä tyytyväisyyttä kohti ohjanneet tienviitat, ovat nykyään yritysten ylivaljastamia markkinointiväyliä. On menty jo niin syvälle, ettemme enää edes huomaa, kuinka meitä ohjaillaan kohti sopivaa, pysyvää tyytymättömyyden tilaa. Jaksaminen loppuu. Chiasiemenet, avokaadot, 100% itsensä oleminen, selfcare.. Kun mikään ei auta, mikä auttaa?

”I become rich, by making my wants few.”

Tämä oli yksi herättävistä lauseista vuosia sitten. ”Tulen rikkaaksi karsimalla halujani.” ” Tulen rikkaaksi tekemällä mielihaluistani vähäiset.”

Ensin lause aiheutti rehellisesti sanottuna suuttumuksen. Pitäisikö minun tyytyä vähempään juuri, kun joka ikinen voimalause toitottaa ”Paina eteenpäin, älä tyydy!” ”Ansaitset enemmän!” Lausehan rohkaisee sallimaan elämäänsä vähemmän!

Niimpä.

Vähemmän. Kokoajan enemmän ja enemmän sijaan? Mitä tahdon ja miksi tahdon sitä? ”Tulen rikkaaksi karsimalla halujani.” ”Tulen rikkaaksi tekemällä mielihaluistani vähäiset.” Lause jäi kummittelemaan.

Noihin aikoihin etsin kuumeisesti vastausta maailma-väsymykseeni ja jatkuvaan riittämättömyyden- lähes mitättömyyden tunteeseeni. Olin pahasti uupunut, kyynistynytkin. Pahin tunne oli kuitenkin eksyminen. Näytti siltä, että minulle tarjottiin vastauksia joka puolelta. ”Ole 100% sinua joka päivä! Se on tie menestykseen.” Yritin kyllä kovasti olla sataprosenttia minua. Kun aamuisin kuitenkin heräsin väsyneenä, eikä mikään määrä kahvia tai unta tuntunut riittävän, aloin kyseenalaistaa noita ”onnellisuuteen johtavia” vinkkejä. Jokaisen avulla kuitenkin aina myytiin jotain. Olin maksanut hyviä summia ostaakseni tämän onnen ihmereseptin. Miten ihmiset ennen olivat tyytyväisiä, kun ei ollut saatavilla voimalausekortteja, onnellisuuspäiväkirjoja, mindfulness-sessioita, rahavuoria ja ties mitä muuta? Heillähän oli..

Vähemmän.

Nyt aloin ihan todella kiinnostua tästä. Tajusin, kuinka ”vähän” on kielessämme jälleen uusi kieliansa. Vähän mielletään useimmiten negatiiviseksi sanaksi, ehkä nykyään vielä herkemmin. Se tarkoittaa miltei liian vähän, ei paljon, jotain siis puuttuu. Se on ainut vastakohta paljolle. Liian vastakohta on tarpeeksi. Kielen merkitystä ajatusmaailmalle ei huomioida lähellekään tarpeeksi. Mutta kokeilepa itse. Jos tämä kaikki ympärilläsi on sinulle liikaa ja tunnet paineen vaikutuksen itseesi, mieti sanaa tarpeeksi. Mieti, mitä se sinulle tarkoittaa? Kun kaikki ympärillämme toitottaa meille ”Enemmän ja enemmän!”, voitko tuntea sanassa tarpeeksi lohdullisuutta? Voisiko se tarkoittaa lupaa olla paikoillaan loppumattoman eteenpäin pyrkimisen sijaan? Jos sinun ei tarvitsisi tavoitella isompaa, parempaa, kauniimpaa, mitään lisää, mikä olisi juuri sinulle tarpeeksi?

Haluan, että ihmiset pysähtyvät uupumisen hetkellä miettimään tätä. Sillä itselleni jatkuva jonkin jahtaaminen ja äärimmilleen venyminen romahtamisineen loppui, kun saavutin itselleni tarpeeksi. Jo se, että tajusin oman tarvitsevuuteni realistisen pisteen, huojennus pyyhkäisi ylitseni. Minun ei tarvinnutkaan tähdätä lentämään yksityiskoneella luennoimaan aasialaisille faneilleni asiasta, jonka he olivat ylimenestyneeltä sometililtäni hoksanneet, koska sekin oli levittäytynyt jo niin laajalle. Hoksaatteko? Tällainen mielikuva on yleinen tälle päivälle, mutta se voi olla ihan mitä vain aivan yksilöstä riippuen. Jollain tasolla nykymaailmassa uusi ”normaali” on aivan hemmetin hekumallinen ja hehkeä elämä rahan näkökulmasta.

Mutta mikä olisi sinun hekumallinen ja hehkeäsi? Itselleni se oli kysymättä yhtäkkiä sopivan kokoinen (lue: ei valtava) hirsimökki metsässä, kaikessa hiljaisuudessa, vapaus rakentaa kotia (kotia, ei taloa) rauhallisuus, hiljaisuus, raaka luonto ympärillä, lupa ja tila olla ihan vain ihminen. Aika realistiset unelmat mielestäni. Kun aloin puhumaan niistä ääneen huomasin, että juuri sellainen oli unelmaa ja levähtämisen ajatus todella monelle suomalaiselle. Emme siis ole uupumisemme ja kyllästymisemme kanssa yksin.

Tunnemmeko häpeää siitä, että ”tyytyisimme” vähempään? Kaikki enemmän tavoittelijat ympärillämme pitäisivät meitä ehkä luusereina, koska lopetimme oravanpyörässä kilpajuoksemisen? Olemme sosiaalisia otuksia ja tämä voi olla monelle todella relevantti, ahdistava ajatus. Mutta juoksemmeko kohti omaa loppuamme muiden juoksijoiden tähden, vai uskallammeko ottaa askeleen ulos ja saada kokea vihdoin todellista täyttymystä?

Omassa prosessissani tutustuin todella pian minimalismin ajatusmaailmaan ja tiny house-asumiseen. Tajusin kummankin tuottavan minulle enemmän täyttymystä, kuin mikään lisän haaliminen vielä koskaan. Karsiessani rankalla kädellä omaisuuttani, ymmärsin kokoajan paremmin sen, mitä tarvitsen elääkseni ja mitä tarvitsen ollakseni onnellinen. Vastaus ei ollut kauheasti krääsää ja rahan muuttamista tavaroiksi. Vastaus ei ollut myöskään iso talo statuksen ja tuon kaiken krääsän varastoimisen tähden. Eteeni avautui kokonaan täysin uusi, palkitseva, ilmainen tie, joka todella kerrytti rahaa valitsijalleen. Ei vaatinut lisää ja lisää ja lisää ja tuottoa ja jaksamista. Mitä vähemmän ”lisää ja enemmän”, sitä todellisemmin onnellisempi ja täyttymyksellisempi. Se oli todella jotakin elämyksellisestikin suurempaa, kuin meille markkinoidut ”ihmelääkkeet” ja ajatusmallit.

Vastaus kaikkeen löytyy sinusta itsestäsi jo valmiiksi. Onnen kaupittelu on nykymaailman vitsaus, johon helposti sorrumme uskomaan. Nyrkkisääntö onkin, että onni itsessään ei voi tulla meille ulkopuolelta. Varsinkaan rahaa vastaan.

Yhä nuoremmat uupuvat ja sitä tavataan jo lukio/ammattikoulu-ikäisillä. Voimmeko siis yhteen ääneen todeta, kuinka epärealistiset paineet ihmiselle asetetaan jo, ennekuin hän edes tuntee itseään ja vahvuuksiaan kunnolla? Jo ennen some-aikaa, kun piti tietää samassa iässä mikä ammatti olisi se, mitä haluaa koko loppu-iän tehdä, tuntui taakka liian suurelta tietää. Kuormittuminen oli valmis. Mitä sitten nykyisin, kun elämän odotukset ovat epärealistia somen maalatessa kaikesta epäterveellisen hohdokkaan ja helpon kuvan? Tarvitsemme kipeästi vastaliikkeen, joka puhuu omien tuntemusten kuuntelemisesta, hyvän ja laadukkaan elämän rakennusaineista, sekä olennaisen äärelle palaamisesta. Raha on hyvä ja mahdollistava asia, mutta se ei ole tärkeintä. Kokemukset ja täyttymys on. Emme tarvitse paljon ja kallista. Tarvitsemme sisältöä ja laadukkuutta, vapautta ja tilaa.

Jos nyt on hetki, kun ensimmäistä kertaa pysähdymme aiheen äärelle, mistä voisi aloittaa? Ensimmäisiä askelia on siivota oma ärsykeympäristö. Tarkoittaen varmasti puhelinta. Laita pois päältä jokainen push-ilmoitus ja näyttöön tupsahtava punainen numero. Näin nouset itse päätäntävaltaan siitä, koska on sinulle sopiva hetki katsella somea. Se ei huutele sinulle ja pakota keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. Puhelin lakkaa ohjaamasta sinua ja sinä itse päätät, milloin laitat aikaasi ja energiaasi uusien juttujen tarkasteluun. Ohjelmoit alitajuntasi myös samalla siihen, että some on viihdettä tai sinun hallitsemasi työväline, eikä jatkuvasti turhuuksien äärelle hälyttävä häiritsijä.

Toinen askel on siivota elinympäristösi. Aloita vaikka vain yhdestä laatikosta tai kaapista. Käy ajatuksella tavara kerrallaan läpi omaisuutesi ja tule tietoiseksi siitä, mitä oikeasti haluat elinympäristöösi. Mitä tarvitset? Voitko lahjoittaa jotain itsellesi tarpeetonta sitä tarvitsevalle tai muuttaa jotain turhaa takaisin rahaksi? Kun huomaat ympärillesi muodostuvan tilaa hengittää ja tilaa ajatella selkeästi, poistat asia kerrallaan stressiä elämästäsi. Tämä on koukuttavaa puuhaa. Stressi kerrallaan ympäristösi puhdistuu ja maailmasi simppelöityy, kuten sitä itse kutsun. Konkreettisten asioiden, kuten turhan tavaran ja puhelimen ilmoitusten pois laittaminen on ensimmäinen kynnys myös henkisen siivouksen pariin. Yksi asia kerrallaan olosi kevenee ja mielesi kirkastuu. Tulet ostoksillakin tietoisemmaksi siitä, mitä todella haluat lopulta nurkkiin pyörimään. Omaisuutesi laadustuu, tiivistyy ja tulee paljon merkityksellisemmäksi sinulle. Samalla olosi selkiytyy, saat onnistumisen tunnetta ja helpotusta taloudelliseen maailmaasikin.

Väsymys, uupumus ja jaksamattomuus on merkki liiasta taakasta. On siis aika alkaa vähentää sitä. Jos puskevat voimalauseet ja enemmän haaliminen ei ole sinulle toiminut vielä tähänkään mennessä, älä astu siihen ansaan, että vielä lisää tekisi asiat yhtään toisenlaisiksi. Kokeile vaihtaa suuntaa. Anna sille ja itsellesi mahdollisuus kokeilla, miltä vähempi taakka tuntuu. Tutustu vaikkapa kokeilumielessä minimalismiin, jossa ei ole tarkoituskaan, että asioita olisi mahdollisimman vähän, vaan että kaikki omistamasi olisi sinulle merkityksellistä. Kodissasi ei olisi tyhjiä kohtia, vaan viimein tilaa. Sanottakoon aiheen tiimoilta sekin, että kotisi tulisi olla paikka, jossa lataudut ja sinulla on hyvä olla. Ei paikka, jossa erilainen stressi odottaa ja joka kuormittaa sinua myös. Kotisi ei ole varastotila, se on elintila.

Tällainen filosofia on hyvin terveellistä ja se laajenee luonnollisessa, omassa tahdissasi ulottumaan kaikkialle ympärillesi. Kun hyvä olo ja tyyneys saa jalansijan jostain nurkasta elämääsi, haluat sitä kaikkialle ja keksit uusia innostavia tapoja levittää sitä. Simppelöinti avaa ovia ja antaa tilaa nähdä, sekä luoda niitä. Jos ennen yritit ahdistuksen ja väsymyksen keskellä epätoivoisesti löytää edes jonkin helpottavan tekijän, askeleet yksinkertaisempaan suuntaan antaa sinulle mahdollisuuden luoda mahdollisuuden sinne, minne sellaisen tarvitsetkin. Se poistaa henkisen kiisselin, jonka takaa on ollut vaikeaa nähdä. Elämän simppelistäminen on kokonaan uusi maailma, josta emme ole olleet tietoisia kaiken markkinoinnin, tuputtamisen, myynnin, reaktiivisuuden ja muottiin pusertamisen tuollapuolen.

Yksinkertaisesti hyväntuntoinen elämä ja rauhallinen, sopiva arki.

Kokeile.