Täyttä ja rakasta tiny-house elämää.

Tiny house asumisen ihanuus!

Olen aina ollut onnellisimmillani pienissä tiloissa. Asutimme yhteiselomme alkuaikana yksiötä ja sieltä ovat jääneet oikeastaan kaikista lämpimimmät muistot ennen nykyistä ihanaa ”hirsilinnaamme”.

Hukkaneliöt ovat aikamoinen vitsaus, jos ajatellaan ajan- ja rahankäyttöä. Tiivis, kokonaan käytössä oleva tila palvelee näinollen asujaansa kaikista parhaiten. Arjessa aikaa jää nykyisin runsaasti ja elo tapahtuu lähes kokoajan puhtaammassa tilassa, kuin kymmeniä neliötä isommissa taloissa. Ei tarvitse riidellä tai sopia erillisiä siivouspäiviä. Kun joku soittaa extempore kyläreissun merkeissä, on koko talo edustuskuntoinen vartissa.

Hukkaneliöt keräävät paitsi pölyä, myös lämmityskustannuksia. Lompakkoa rasittaa siis ala, jota ei edes käytetä mihinkään. Tuo tila täytyy tietysti tehdä kotoisaksi, jolloin tyhjät seinustat ja huoneet täytyy sisustaa. Huomaamatta kertyy siis aikamoinen potti. Kuka nyt haluaisi elää kolkossa kodissa. Myös tila, jota et käytä, kerää likaa ja vaatii ylläpitoa monin tavoin.

Tiiviimmässä, oikeasti tarpeitamme palvelevassa asumismuodossa olemme onnellisimmillamme. Emme linnoittaudu esimerkiksi eri huoneisiin tekemään omia juttujamme, vaan kohtaamme, juttelemme ja kosketamme luonnostaan paljon enemmän. Teemme samassa tilassa omia askareitamme ja olemme tottuneet toistemme läheisyyteen. Täysin omaa tilaakin saa, jos sellaista kaipaa.

Sähkö, sisustaminen ja kiinteistöverot ovat vain osa hukkaneliöiden salaa tuottamasta kulusta. Nykyajan nuorena pariskuntana haluamme panostaa elämiseen ja sen laatuun. Se, että asuu tiiviimmin ei todellakaan tarkoita laadusta tinkimistä. Päinvastoin, kun asumiskustannuksia kertyy vähemmän, on täysin mahdollista panostaa laadultaan moninverroin parempiin materiaaleihin! Hukkaneliöiden puute ei siis ole meille tinkimistä mistään, sillä olemme hyvin tietoisia siitä, mikä palvelee juuri meitä, missä olemme onnellisia ja mihin haluamme elämässämme panostaa. Kotiamme ympäröivät uudet hirsiseinät, siis täysin nykyaikainen rakennuslaatu esimerkiksi rakenteiden ja putkistojen osalta. Meillä on suuri tontti, jolla rakennusoikeutta on vielä nelinkertaisesti saman verran. Jos siis tarvetta lisäprojektille syntyy, saa nykyistä taloamme laajennettua helposti. Liian isoa on vaikea kutistaa, mutta pienempää voi aina laajentaa.

Kotimme vallitseva teema on rauha ja aitous. Se on meille oikeastaan jopa retriitin omainen tila, joka tuottaa jokainen päivä iloa asujilleen. Ensimmäisestä hetkestä lähtien tiesin, että juuri tämä on minun paikkani. Se oli kuin odottamassa meitä kotiin. Asumme maaseudulla ja ympäristössä riittää metsää sekä eläimiä. Enää emme haaveile muutosta pois tai halua lähtökohtaisesti lähteä loma-ajoiksi pois, sillä kotona on nyt ihanaa olla. Eräskin peruuntunut reissu ei lopulta haitannutkaan yhtään ja huokaisimme, kuin yhdestä suusta, että olipa sittenkin ihan kiva jäädä kotiin.

Pihalle on suunnitteilla hieno kasvatusalue, josta saa sitten kesemmällä perunaa ja yrttejä omaan käyttöön. Rakastamme puuhailua ja luontoa ja kumpaakin on riittänyt mukavasti nykyisessä ympäristössämme. Aluksi tonttia piti raivata, sillä se oli pahasti umpeenkasvanut. Huhkimme pihalla yhdessä ja tunsimme suunnatonta ylpeyttä, kun talo nousi vihdoin tontilta esille. Rakensimme viime kesänä myös terassin, joka laajentaa oleskelutilaa entisestään. Parasta omassa talossamme ovat porraskahvit, joita viimekesänä opimme rakastamaan suunnattomasti. Miltei joka päivä pysähdyimme yhdessä omille rappusillemme juomaan kupit kahvia, kuuntelemaan lintujen laulua ja tuulen havinaa puiden lehmustoissa. Noista hetkistä tuli todella tärkeitä yhdessäolon, maadoittumisen ja onnellisuuden tunteiden kohtaamisia.

Puu on ehdottomasti rakkain materiaali meille kummallekin. Sattuipa vielä niin, että talo on toimitettu pohjoisesta, sukujuurieni asuttamasta kunnasta, joka on minulle edelleen erittäin rakas paikka. Talomme on samaa sarjaa, kuin mökkimme isäni kotipaikan tuntumassa. Kun asia tuli esille, naurahdimme kumpikin, että niimpä tietysti on. Siltäkin osin kotimme oli aivan kuin meille tehty. Haaveeni on aina ollut asua hirsitalossa, mutta en uskonut sitä mahdolliseksi vielä ainakaan pitkään aikaan. Mökkimme on aina ollut sellainen tunnelmallinen onnenpaikka, joten on suuri etuoikeus kokea samaa tunnelmallisuutta omassa kotona.

Talossamme on kaksi erillistä huonetta, joista toinen palvelee makuuhuoneena ja toinen toimisto-/vierashuoneena. Olohuone ja keittiö ovat yhtenäinen tila, joka on kodikas ja kätevä. Olen aina vierastanut ajatusta, että keittiö olisi kokonainen erillinen huoneensa. Voimme istua olohuoneen sohvalla ja katsella takassa loimuavaa tulta. Yhdessäolo ja keskustelu onnistuu luonnostaan, kun toinen tekee vaikkapa ruokaa ja toinen lukee sohvalla lehteä. Tila on avara, ilman turhia seiniä tai hukkaneliöhuoneita. Entisessä, miltei sata neliöisessä omistusasunnossamme (jossa olimme erittäin tyytymättömiä monista syistä) kokonainen huone jäi käyttämättä, siivoaminen vei aikaa ja koimme jatkuvasti kuulumattomuuden tunteita. Kaikki turha krääsä ja vanhat huonekalut, joita emme ilmeisesti tarvinneet yhtään mihinkään mutta jotka piti siltikin näemmä varastoida, täyttivät tuon tilan. Muualla asunnossa oli runsaasti ylimääräistä tilaa.

Minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa pientalo-asumisesta. Se voi olla keino nykyihmiselle saada oma tupa ja oma tila, jotka tänä päivänä voivat olla hyvin monelle mielessä saavuttamattomana asiana. Lainat, sähkö ja työ-elämä ovat monelle aikamoinen stressin aihe. Tiny-house asuminen on paitsi hauskaa, aitoa ja täyttymyksen tunnetta antavaa, uskomattoman stressivapaata. Voit saada tilan, jossa sinulla on hyvä olla ja joka on sinun oma kotisi, todella helpostikin.

Ainoa vaikea asia tässä asumismuodossa on ollut omasta krääsästä irti päästäminen. Nähkääs, tilaa ei ole liian vähän, vaan turhaa tavaraa aivan liian paljon. Omasta kuormasta karsiminen onkin ollut samalla oman henkisen lastin keventämistä. On ollut upeaa saada miettiä syvällisesti, mitä ovat ne asiat, joita todella tarvitsemme elämässä onnellisuuteen ja mitä ovat ne asiat, joita me sokeasti, automaattisesti ajaudumme tavoittelemaan, jos emme pidä varaamme.

Niin moni nykymaailmassa, varsinkin milleniaalisukupolvi, saattaa kokea suurta surua oman kodin tuntuessa mahdottomalta ajatukselta. Sen rinnalla kaipaamme aitoja, kestäviä, merkitystä tuottavia asioita elämäämme. Emme välttämättä juuri niitä juttuja, jotka tuntuvat yhteiskunnallisen kirjoittamattoman ohjeen mukaiselta. Tiny-house-liike on kokoajan laajeneva asia, joka antaa kaikki luovuuden ja oman tilan ottamisen mahdollisuudet heillekin, keille se ensiajatuksella olisi vasta korkeintaan vuosikymmenien päässä oleva asia. En edes aloita siitä, kuinka ekologista onkaan asua juuri itselle sopivasti.

Olen aina ollut sellainen etsijäluonne. Paikat ja asunnot ovat vaihtuneet väsymykseen asti oman paikan etsinnän tuloksena. Olikin aika ihanaa saada viimein taputtaa seinää pehmeästi ja huokaista: ”Joko saan jäädä tänne?”. Myös puolisolleni tuo tuntemus oli aika suuri etappi. Koko sen matkan ja ne vastoinkäymiset, joita olemme nähneet, saivat äkkiä täysin uuden ja tärkeän merkityksen.

Ilman mitään noista koetuista, emme olisi koskaan löytäneet kotiin. <3