DD-joulukalenteri – Luukku 19
Jossain keskellä Alppeja By Maiju
Tämä on uni ajalta, jolloin olin vielä teini. Olin lähtenyt laskettelulomalle, jonnekin Alpeille. Tämä uni juontaa vuodelta 1979, kun makasin letkuissa sairaalassa ja katselin tv-huoneessa sängystäni musiikkidokumenttia nimeltä ABBA Alpeilla. Itse unen näin myöhemmin.
Olin siis lähtenyt laskettelulomalle. Tähän mennessä olin oikeassa elämässä kokeillut kyseistä lajia pari kertaa ja olin niin no…surkea. Tämä ei kuitenkaan estänyt minua lähtemästä. Hissit siellä on erilaiset kuin mitä oli paikassa, jossa lajia kokeilin…
Reissun toisena päivänä sitten otin härkää sarvista ja suuntasin välinevuokraamoon. Saatuani välineet suuntasin kohti rinnettä. Tuumasin vain…nyt tai ei koskaan ja lähdin menemään mäkeä alas. Kuten arvata saattaa, hetken päästä olin rähmälläni pitkin pituuttani(olen lyhyt)lumessa.
Pian siihen pelmahtaa pari tyyppiä, jotka nostavat minut ylös. Pitkiä kavereita, puhuivat englantia ja jotain tuttua heissä oli. Mietin mitä. Sanoivat minulle, että kannattaisi ehkä jättää laskeminen pois. Kertoivat katsoneensa kauempaa suoritustani. Sanoinkin jotain murtomaahiihdosta ja kotimaastani, punaisena kuin rapu.
Näitten kahden tyypin välissä pääsin rinteen alas. Kiitin heitä kovasti avusta. Lupasin jättää laskettelun muille. Majapaikassani se sitten välähti…no tietysti, miksi en tajunnut…Simon Le Bon ja John Taylor.
And the same in English (by Päivi):
Somewhere in the middle of Alps
This is a dream from my teenage years. I had left for a vacation in Alps to try some downhill skiing. This dream has its roots from the year 1979 when I was in a hospital and watched Abba music document from the television where the Swedish 70s pop band Abba was in Alps. I saw the dream later on.
In the real life, I had only tried for once the downhill skiing and I was bad in it. But in the dream it did not prohibit me from trying it. In the dream, the ski lifts were different than in the place where I had originally tried the sport.
It was the second day of my vacation I headed to the equipment rental. After I got my equipment I went on to the slope. I just thought… now or never and I reeled off. As one might guess I of course fell.
Soon two guys came to help me. The guys were speaking fluent English, both were tall and there was something familiar in those guys. They said that maybe it’s better not to have another try. I did mention about something on cross-country skiing and my homeland feeling a bit embarrassed.
With the help of these two guys I managed to do it without falling. I thanked them for their great help and I promised to leave the downhill skiing for the better ones. When I was back in my accommodation I finally understood who these helping guys were, Simon LeBon and John Taylor – of course!
