Simon Le Bon 62 vuotta!

Päiväuni teinivuosilta…

By Maiju

Oli loppukesä, silloin kun olin 17-vuotias. Olin karannut kotoa, olin kyllästynyt siskoihini, kouluun ja kaikkeen muuhunkin. Olin suunnannut matkani Kreikan saaristoon, koska mytologia ja tarinat kiehtoivat. Siellä sitten kiertelin ja katselin kiinnostavia kohteita liittyen historiaan.

Olin mennyt satamaan taas yhdellä saarella, olin hyvissä ajoin satamasssa odottamassa seuraavalle saarelle pääsyä. Istuin kahvilassa ja join kahvia. Katselin satama-aluetta ja ihmisiä sielä. Silmiini osui jotain ja mietin, näenkö oikein. Olen utelias, mutta toivottoman ujo. Lähden kahvilasta ja kävelen lähemmäksi purjevenettä, se voisi olla ihan mikä tahansa purjevene. Eräs ihminen kiinnitti huomion ja oli mentävä katsomaan tarkemmin.

Kävelin lähemmäksi…jäin katsomaan ihmisiä, jotka puuhastelivat veneen luona. Voi ei…en ollut väärässä. Sielä oli se mies, joka kavereineen koristaa kotona huonettani. Simon Le Bon, salainen päiväunien kohde…Olivat selvästikin lähdössä pois saarelta.Ujoon ja pidättyväiseen tapaani seisoskelin sielä ja katselin ihmisiä. Olin vaipunut omiin ajatuksiin ilmeisesti ja unohtanut mitä katselin, en tosin miksi.

Pian kuulin rykäisyn ja minulta kysyttiin: ”Mitäs sinä täällä teet tuijottelemassa?”Apua…Simon kysyy minulta tuollaista. Pyydän anteeksi ja punasena sanon vaipuneeni ajatuksiini ja, että tarkoitus ei ole tuijotella. Seuraava toteamus oli, että et ole englantilainen, koska korostus on väärä etkä puhu eteläeurooppalaisittain, siis mistä olet? Kerroin olevani Suomesta ja karanneeni kotoa. Väri kasvoilla oli varmasti jo syvän punainen, halusin vain vajota maan alle. Seuraava kysymys oli minne matka? Vastasin, että seuraavalle saarelle. Seuraava repliikki sai melkein pyörtymään: ”Lähde mukaan”. Meinasin sanoa jotain, mutta en kerennyt, kun minua ohjattiin jo veneeseen.

Veneessä minulle osoitettiin paikka, jossa voin istua. Kävin kuuliaisesti istumaan. Jäin hetkeksi itsekseni ja paikaltani katselin venettä. Kaikki oli siistiä. Hetken päästä Simon tulee ja pyytää minua kertomaan itsestäni. Kerroin ikäni, perheestä ja harrastuksista. Yksi harrastukseni kiinnosti, partio. Siitä tuli lisäkysymyksiä ja kuinka ollakaan sain käsiini köyttä, kehoituksen tehdä solmuja ja näyttää ne. Tein työtä käskettyä. Seuraavaksi minut ohjattiin veneen keittiöön ja sain käskyn keittää kahvia ja teetä. Keitin sitten molempia. Valmistin samalla voileipiä, kun löysin tarvikkeet.

Näin oli ”työhaastattelu” ohi. Sinä aikana kun keitin teetä ja kahvia, oli vene irroitettu laiturista. Näin ollen olin siis veneessä ja idolini kanssa. Tosin sielä oli muitakin, joita en niinkään tuntenut. Tiesin, ettei pelättävää ole ja kaikki menee hyvin, kunhan olen järkevä. No, en päässyt seuraavalle saarelle. Päädyttiin lopulta Ateenaan ja sain kehoituksen mennä lentokentälle ja matkustaa kotiin.

Lentäessä kotiin tajusin, ettei kukaan koskaan saa tietää, että olen ollut Simonin kanssa purjeveneessä. En ottanut yhtäään kuvaa enkä ”matkamuistoa” Useasti kuitenkin käy niin, että ne muistot on parempia. Etenkin se, että sain ottaa osaa myös kannella tapahtuviin purjehdukseen liittyviin töihin.

Tämä on siis osastoa päiväuni…eli tässä ei ole totta kuin murunen…

Tänään tämän päiväunen kohde täyttää 62 vuotta!

Hyvää Syntymäpäivää; Simon John Charles Le Bon!