Maijun Duran Duran -tarina osa 2

Ollaan siis päästy 90-luvulle. Duran Duran jäi taka-alalle, lähdin opiskelemaan pois kotoa. Kaikki 90-luvun opiskelu paikat olivat kaukana kotoa. Ensimmäinen oli  vuoden pituinen peruskouluun numeroiden parantelu vuosi. Vuosi oli täynnä villejä käänteitä ja minä rakastuin ensimmäisen kerran…luokkaan ensimmäisenä päivänä viimeisenä tullut henkilö vangitsi huomion…mietin, että tuossa on kyllä henkilö, joka vetää vertoja jopa Duraneitten jäsenille…kävi ilmi, että hän soittaa vähän kaiken laisia soittimia. 🙈

Tuon vuoden jälkeen suuntasin seuraavaan paikkaan. Lähdin opiskelemaan kaupan ja hallinnon perusopetusta. Jyväskylän pohjoispuolella tuli vietettyä vuosi. Opiskelija-asuntolan soluasuntoni huonetta koristi hienoin Duran juliste, mikä minulla oli. Tämän julisteen saamiseen tarvittiin viikkorahojen säästämistä, silloin 80- luvulla. Tuon vuoden jälkeen lähdin erikoistumaan ja tie vei takaisin ”koti paikkakunnalle”. Valmistuin keväällä 1993. Merkantiksi myyntilinjalta. Asuin tuon vuoden vanhassa talossa. Sielläkin seinällä oli Duraneitten juliste ja siellä olivat myös stereoni. Ne olin hankkinut töissä ollessani. Arvatkaapas  mitä siellä suurimmaksi osaksi pyöri?

Toukokuussa 93 loppui sitten koulu ja hain toista opiskelupaikkaa. Unohdin hakemisen kokonaan, koska olin aivan jännittynyt. Minulla oli lentoliput Lontooseen Stanstedin kentälle. Lähdin matkaan 19. kesäkuuta aamulla aikaisin Helsinki-Vantaan lentokentältä. Mitä siellä tapahtui, voi lukea blogista viime vuodelta. Napauttaa vain hopeanväriset korvalappustereot.

Heinäkuussa kotiuduttuani kotona odotti kirje. Minulle oli varattu opiskelupaikka. Tällä kertaa juna veisi minut pohjoiseen Kemin ja Rovaniemen välille. Elokuussa lähdin ison kassin kanssa junalla ensin Tampereelle ja sieltä jatko yhteydellä Rovaniemen junaan. Kohde oli Tervola ja keramiikka artesaanin opinnot odottivat. Tuona aikana heittäydyin kokonaisuudessaan opiskelemaan ja löytyi sieltä avopuolisokin.

Maijun DD peili – Maiju’s DD mirror

Ysäri siis meni aikalailla ilman Duran Durania. En ollut tietoinen oikeastaan mistään. Luotin siihen, että asiat ovat heillä hyvin, kun ei ollut kuulunut mitään hirmuista. Kuvat ja julisteet olivat säilytyksessä. Levyt olivat stereoräkissä näkyvillä kyllä. Joskus niitä soitinkin. Jossain vaiheessa olin hommannut peilin jostain markkinoilta, jossa on Simon, John ja Nick, eli Notorious kokoonpano. En oikeastaan ajatellut asiaa kovinkaan paljoa. Sen tiesin, että Andy Taylor oli lähtenyt, sitä en tiennyt, mitä Roger Taylorille oli tapahtunut ja mitä touhusi.

90-luku vaihtui 2000-luvuksi. Kaiken laista tapahtui omassa elämässä ja Duranit oli siellä jossain sivussa, ei kuitenkaan unohdettuna.

Vuosi 2001 oli vaikea vuosi. Loppuvuodesta olin todella huonossa kunnossa ja en oikeasti tiennyt mistään oikeastaan mitään. Aiemmin samana vuonna olin synnyttänyt ainoan lapseni, joka oli kuollut vähän ennen h-hetkeä. Vaikka minulla ei ollut mitään kuuntelumahdollisuutta, kun olin sairaala hoidossa, riitti se kun hiljentyi ja alkoi hyräillä. Näin Save A Prayer, My Own Way, Rio, Hungry Like A Wolf, New Moon On Monday ja muut kolmen ensimmäisen levyn kappaleet soivat päässä, toivat lohtua sairaalassa oloon. Kummallista kyllä, kun laittoi silmät kiinni, alkoivat videot pyöriä mielessä myös…olikohan niitä tullut katsottua liikaa teininä…😉

Translation by Päivi:

Now we are in 90s. Duran Duran did not play a big role in my life anymore. I moved away and started my study life. All my options were far away from home. First study year I spent upgrading my grades. It was a wild year in my personal life. I fell in love for the first time… When I first saw him I thought this would beat Duran guys as well… Soon I learned he even played various instruments.

In the next year I headed for the next stop which was Jyväskylä. My most gorgeous DD poster decorated my wall in my student flat. I had spared my week moneys for that poster back in the 80s. After that year I specialised in the subject I was studying and moved back to my home town. I graduated in the spring 1993. That year I spent living in the old house. Even there I had a pic of DD on the wall and in that room I also had my stereos with me. I had bought them during my working period. You may guess what was the music even back then I was listening to.

The school was over on May 1993 and I started searching for a new place to study. I was excited for the fact that I had tickets to the London flight Stansted’s Airport as a destination. My journey started early in the morning on the 19 June from Helsinki-Vantaa airport. We already published a post about the trip so kind read our blog post about the trip from last year (Hopeanväriset korvalappustereot).

On July, a letter was waiting for me. It told I had earned a new study place agai but in the middle of Kemi and Rovaniemi. So very far away. In August I packed my big bag and headed for first Tampere and eventually Rovaniemi. I had my artesan studies there in Tervola waiting for me. I really studied there and worked a lot to study well and I also found my man there.

As you can see, in the 90s Duran Duran played hardly any role in my life. I didn’t followed the band’s career at all. I kind of a trusted to the feeling everything is fine with the band as I did not hear any other news. All the posters I had were in a good safe. Vinyls were in my room and sometimes they were played. One day I purchased a mirror where a picture of Simon’s, Nick’s and Jonn’s Notorious era was included. I didn’t think of the band so much. What I knew was that Andy Taylor had left the band but I did not know anything about Roger Taylor, what he was up to.

When 21st century arrived, so much was happening on my own personal life. The band was not forgotten but not in the spotlight either at least for me.

The year 2001 was a very difficult year for me. In the end of the year I was in a very bad condition. I didn’t know anything about anything. Earlier that year my child was born dead. I did not have my walkmans or anything in order to listen to the music. But when I went quiet down and started to hum, songs like Save a Prayer, My Own Way, Rio, Hungry Like the Wolf and New Moon On Monday and other songs from the first album were playing in my mind bringing comfort. Strange enough, when I closed my eyes I saw also the DD music videos then. I was wonderimg if I had watched too much DD music videos as a teenager.

kulttuuri ajattelin-tanaan