Esittely – Maiju

My Own Way! Ja millainen tie se on ollutkaan…

Tämä nainen oli oikeastaan silloin tyttö…viaton ja kiinnostunut kaikesta. Oltiin muutettu ja kevät 1981 oli saanut otteen lumisesta talvesta. Radio oli päällä…kuulin jotain ihmeellistä ”Planeth earth, planeth earth…” jotain siinä oli. Radiossa kerrottiin pieni tarinakin ja sain tietää bändin nimen Duran Duran. Se oli rakkautta…siitä ensimmäisestä tahdista tai nuotista. 

Pian löysin myös nuorten lehden Suosikin. Sieltäkin sai lukea kaikenlaista, mutta ne kuvat…olin ihmeissäni, voiko tuollaisia ollakaan? Ovatko nuo edes tältä planeetalta? Radiota tuli kuunneltua paljon, jospa saisi kappaleen kasetille, onnistui ja vähän myöhemmin samana vuonna kuulin kappaleen, joka on eräänlainen mottoni ollut: My Own Way! Maan suru oli seuraavan vuoden keväällä. Duran Duran soittaa kaksi konserttia Suomessa ja minä 10 vuotta en saa lähteä konserttiin. Sydän verta vuotaen istuin pimeässä huoneessa kelaten kasettia nuo illat.

Nyt olen sitten jo kypsä nainen. Takana on elettyä elämää jonkin verran. Silti Duran Duran on kulkenut koko ajan elämässä mukana niin iloissa, kuin suruissa ja silloin, kun olen ollut kipeä. Pitää sanoa, että tämän naisen faneus on ollut ehkä vähän erilaista kai kuin muiden. En ole ostanut levyjä välttämättä kaupoista, vaan jostain muualta. Syystä, jota en osaa selittää bändi tulee elämääni sykleissä pyytämättä. Näin on tapahtunut 1993, 2011 ja tänä korona vuonna 2020. Hassua, kun asiaa ajattelee.

Minun on tarkoitus kirjoittaa Duran Duranista ja 80- luvusta muutenkin omasta vinkkelistä, jonkinlaista ajan kuvausta. 80- luvulla oli rinnalla paljon hyviä bändejä ja sooloartisteja.

Ensi vuonna tulee sitten 40 vuotta Duran Duranilla työntäyteistä uraa täyteen. Minulla saman verran fanitusvuosia ja sitten pyöreät omat vuodet…niin ja se tärkein…2022…toive universumiin: Duran Duran keikalle Suomeen, kun on kulunut 40 ainoista keikoista täällä Suomen niemellä.

And the same in English (translation by Päivi):
My Own Way! And what a way it has been…
This woman was only a girl back then in 1981, innocent and interested in every possible thing. We were just moved on and the spring has finally conquered the snowy winter we had then. Radio was on when my ears heard something strange and fascinating ”Planet Earth, Planet Earth”, it repeated. There was something on it. Radio told a little story of the band and then I heard the name of the band behind this interesting song, Duran Duran. It was love at the first beat or note. Soon I found also the Finnish teenage magazine Suosikki which also wrote about Duran Duran but then there were the pictures. I was astonished, I though how in Planet Earth (hah) this can be real? Are the guys even from our Planet Earth?

I spend a lot of time listening to the radio back then in order to have this particular song recorded once. Finally, I had luck enough to have it recorded on a tape. What a relief it was! Later that year I manged to catch another Duran Duran song called My Own Way, the song that later became as an anthem or slogan of my life. 

Next autumn 1982 sorrow of our country followed when Duran Duran visited our country in Helsinki and in Turku and I as a ten-year-old girl was not allowed to attend! What a pity! My heart was broken as I sat those evenings in my dark room listening to the tape I had recorded. 

Now I am already a mature woman with lived life of quite many years in the past. Duran Duran has followed me in my life’s happines and miseries and even when I have been ill. Yet, I have to admit that my fan story might be a bit different story. I had not necessarily bought all the records by DD. Still, from an unexplained reason the band keeps re-entering to my life like in cycles without asking for it. This has repeatedly occured in the years 1993, 2011 and this COVID-19 year 2020. Funny, if you think about it.

I will write about Duran Duran and my 80s experiences. I mean, there were a lot of other great bands and artists in 80s as well. Next year it will be time to celebrate the band’s 40 year’s career. My fanation will be equally old then and I am also turning remarkable years myself so there is a lot to celebrate next year. And we cannot forget the most crucial thing here: our big wish for 2022 to Universum – to have Duran Duran playing a show or two in Finland because in 2022 it will be 40 years since they last visited our country – believe it or not!

Esittely – Päivi

Her name is Päivi and she dances on the sand (Yyteri, Pori in the picture). 

Se oli marraskuu 1998, silloisen Kiss Fm -radiokanavan Duran Duran  -teemaviikonloppu, joka muutti kaiken ja josta lähtien DD on kulkenut enemmän tai vähemmän elämäni matkan varrella mukana. Olin vasta 11-vuotias tuolloin enkä ollut kuullut bändistä juuri mitään muiden ikätovereideni kuunnellessa tuolloin Bäkkäreitä, Spaissareita ja Naikkareita. Se oli salamarakastuminen Duranien biiseihin ja joukosta erottui heti yksi biisi, joka oli ylitse muiden: jo julkaisun alussa hieman mukaillen siteeraamani Rio. Siihen aikaan ei Youtubesta eikä Spotifysta ollut tietoakaan eikä meillä ollut porukoilla nettiä saati tietokonettakaan. Maalaiskoulussa sai internettiä käyttää melko vapaasti, mutta ladata ei saanut mitään ja musiikkia oli muutoin vaikeaa siihen aikaa löytää kuunneltavaksi netistä. Jotain pieniä pätkiä saattoi olla sielä täällä pitkin sivustoja.

Pian äkkäsin Radio sadan jukeboksit ja muut radiokanavien toiveohjelmat ja lopulta päädyin toivomaan Rio -kappaletta Radio Novan toiveohjelmasta, jota luotsasi hiljattain edesmennyt Sari Seppälä. Sari teki kuukausia töitä saadakseen soitto-oikeudet Riolle ja jaksoi vastata lukuisiin sähköposteihini päivittääkseen tilannetta minulle ja vapun kynnyksellä 1999 vihdoin kuulin toiveeni ja sain Rion vihdoin kasetille, voi sitä riemua! Bändi oli kuitenkin ehtinyt jo siinä välissä julkaista the Greatest Hits -albumin ja vihdoin oli edes yksi Duran Duran -cd suoraan kaupan hyllyillä ostettavissa. Samana vappuna saimmekin siskoni kanssa oman cd-soittimen vihdoin ja tiesin heti, minkä levyn valitsen, kun yhden sai valita. Se oli onnenhetki, jonka muistan ikuisesti.

Näin alkoi pitkä taival Duraneiden kyydissä, joka vain jatkuu! Duran Duran on se bändi, joka avasi korvani täysin musiikille ja sen monimuotoisuudelle, ja joka lopullisesti johdatti minut musiikin maailman. Ilman bändin poikkeuksellista luovaa älykkyyttä tihkuvaa tuotantoa ja uraa ja siihen huolellista perehtymistäni en ehkä olisi koskaan päätynyt musiikintutkimuksen, vinyylikeräilyn, säveltämisen ja bändisoittamisen pariin – tai ainakin bändi on monella tapaa ollut suurin vaikuttajani ja inspiraation lähde David Bowien ohella. Ja mitä kaikkea olisin missannutkaan ilman heitä!

Tässä blogissa haluan avata omia näkemyksiäni Duran Duranista, siitä, mitä kaikkea bändiin liittyvää olen saanut kokea, mitä kaikkea on tullut keräiltyä ja toki myös omia haaveita ja toiveita bändiin liittyen sekä sitä, mitä bändi minulle merkitsee. Yhdessä nettituttuni Maijun kanssa ajateltiin tällä blogilla ennenkaikkea juhlistaa bändin tulevaa 40-vuotisjuhlavuotta, kun kevättalvella 2021 tulee 40 vuotta kuluneeksi bändin ekan levyn julkaisusta. Ihanaa olisi, jos saisimme kirjoituksillamme innostettua myös muita Duran Duran -faneja jakamaan kokemuksiaan ja muistojaan sekä haaveita bändiin liittyen kanssamme ja piru vie, miten hienoa se olisi, jos saataisiin vielä bändi jotenkin esiintymään Suomeen viimeistään vuonna 2022, jolloin toivottavasti korona on jo suksinut sinne minne sen pitää. Tuolloin tulee 40 vuotta kuluneeksi siitä, kun bändi kävi viimeisen ja toistaiseksi viimeisen kerran Suomessa heittäen keikat Turussa ja Helsingissä.

Nyt on korkea aika meidän Willien Ellien saada Willit Pojat Suomeen, eikös vain?

And the same in English (translation by Päivi):

It was Nov 1998, when one Finnish radio Station celebrated with Duran Duran theme weekend. Luckily, I had the radio on while cleaning and decorating my room whole weekend as it changed everything and since that weekend Duran Duran has followed my life every day in a way or another. I was only 11 years old back then and I hardly knew the whole band before, while my class mates listened to the bands like Back Street Boys, Spice Girls etc. which were trendy at that time.

I fell in love with Duran Duran immediately in every possible way. One of the songs stole my heart particularly. It was of course Rio. And I was so disappointed I did not hear it again during the theme weekend as I wanted to have it on a tape. At that time we did not have things like youtube or spotify and we had a rare access to internet as well. In school we got to use internet but we were not allowed to download anything. Also Duran Duran’s album were not easily accessible in any shops that time as they were not popular at the time.

Finally, I got the idea to wish Rio song from one radio station and I was very happy when it finally came out from the radio. Soon after that I got my own cd player to share with my sister and I knew immediately which record I would like to have first: Duran Duran has just released their Greates Hits collection and it was my first cd. 

Duran Duran has been my main influence to everything I have done since I found the band. 
It is hard to imagine what my life would have been without DD. The band has led to me to photographing, music research, collecting vinyl records, song writing and playing in a band. 

I will write about my personal views, experiences and dreams about the band, and also about my Duran Duran collection. First of all, together with Maiju we will celebrate here Duran Duran’s 40th anniversary which will take place next year. We would like to encourage other Duran fans to share their Duran memories and experiences with us. Our final goal is to have the band play here in Finland until 2022 by latest – and kindly feel free to add your comment if you agree.  Why until 2022? Because in 2022 it will be 40 years since the band visited our country.