Toinen ovulaatio keskenmenon jälkeen
Ovulaatio on parin päivän kuluttua flo sovelluksen mukaan ja se piti viimeksi paikkaansa kun tikutin ovulatiotestejä. Olen päättänyt että en nyt tikuta ollenkaan. Sovellusta voin seurata, mutta siinä kaikki. Minulla on kaappi täynnä niitä testejä ja ajatus siitä tikuttamisesta saa kroppani jotenkin lukkoon ja mieleni ahdistuneeksi. Minusta tuntuu että viime ovulaation aikana seksi oli meillä jotenkin erilaista. Se tuntui vähän sellaiselta suorittamiselta molemmin puolin ja en halua tuntea niin ja ei myöskään mieheni. Katsotaan nyt ainakin tämä kierto ilman niitä ja katsotaan miten käy. Minusta tuntuu että tunnen ovulaation jotenkin eri tavalla kuin ennen? Ennenkin olen tuntenut ovulaation todella pienellä kuukautiskivun tunteella ja vatsan turvotuksella, mutta nyt valkovuodon määrä on minusta lisääntynyt paljon enemmän verrattuna entiseen. Voi myös olla että kiinnitän nyt niin eri tavalla huomion ovulaatioon ja niiden tuomiin oireisiin sillä nyt ovulaatiolla on minulle suurempi tarkoitus.
Tulin muutama päivä sitten käymään pohjoisessa työpaikan kokouksessa ja samalla kotona perheeni ja täällä asuvien ystävieni luona. Rakastan tätä paikkaa niin paljon, onhan tämä meidän molempien toinen koti. Ajattelin kun pieneltä paikkakunnalta muutimme pääkaupunkiseudulle 24-vuotiaina niin lähdemme nappulat vinkuen ja emme takaisin palaa eikä ikävä tule. Kaipuu on kuitenkin kasvanut vanhetessa aina vähän enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä emme näe vielä että voisimme muuttaa tänne takaisin mutta emme myöskään näe sitä aivan mahdottomana ajatuksena että joskus vuosien päästä palaisimme, kuitenkaan vielä ei ole sen aika. Siellä on molempien kodit ja perheet jonne voi aina mennä kun siltä tuntuu. Olemme mieheni kanssa asunut etelässä joku viisi vuotta ja kävimme siinä välissä puoli vuotta töissä pohjoisessa olikohan joku kolme vuotta sitten ja tulimme takaisin. Otin itse sen työreissun sellaisena ”testinä” pystyisinkö muuttamaan takaisin, mutta se ei tuntunut yhtään oikealta. Silloin noin viisi vuotta sitten kun mietimme muuttoa pohjoisesta pääkaupunkiseudulle, minulla oli ajatuksena että Helsingin keskustaan me muutetaan ja ei mihinkään muualle. Kuitenkin vuokrat oli todella paljon suuremmat mitä osasimme kuvitella ja muutimme sitten Espoon Tapiolaan serkkuni vuokraamaan asuntoon. Tapiola tuntui heti kodilta, paikalta missä asuminen on ollut aivan parasta! Lähellä luonto, lenkkipolut ja meri vieressä. Onneksi emme muuttaneet Helsingin keskustaan vaikka se silloin kuulosti ihanalta ajatukselta koska faktahan on se että emme ole niin kaupunki ihmisiä. Mikäli oltaisiin muutettu keskustaan niin varmasti olisimme jo palanneet takaisin pohjoiseen, sillä emme olisi tiennyt miten erilaista Espoon puolella on asua ja kuinka se on juuri meille sopiva paikka. Ostimme nyt tämän oman asunnon Westendistä ja täällä meillä on todella hyvä olla. Toivotaan saamme alkaa rakentamaan täällä meidän perhettä.
Kirjoitan tätä tekstiä samalla kun matkustan takaisin kotia. Huomasin että reissussa olin välillä vähän ajatuksissa sillä viimeksi ollessani pohjoisessa tein positiivisen raskaustestin. Mietin sitä onnellisuuden määrää ja miten kaikki oli niin ihanaa ja jännittävää. Se tunne kun teet sen positiivisen testin, alkaa heti sillä hetkellä miettimään miten elämä tulee muuttumaan. Olen luonteeltani vielä sellainen ihminen jos jotain päätän että se on saatava nyt ja heti. Onneksi en alkanut hoppuilemaan aivan täysillä tämän asian suhteen. Saimme silloin heti positiivisen raskaustestin jälkeen ystäviltä ja perheeni jäseniltä vauvan vaatteita ja tavaraa, mutta ne nyt odottaa varastossa sitä hetkeä kun tulemme niitä toivottavasti jossain vaiheessa tarvitsemaan. Minulla on kuitenkin suuri usko ja toivo siihen että saamme joskus pienen elämäämme. 🤍
En ollut kertonut monille ystävilleni että olen alkanut kirjoittamaan tätä blogia. En edes ajatellut että se olisi tärkeää, koska heidän kanssa olen puhunut keskenmenosta ja tuntemuksista aika paljon. Blogilla halusin kuitenkin sen oman ajan toipumiseen ja tunteen purkaukset tänne ilman että kukaan tietää kuka olen. Nyt olen kertonut monille ystävilleni tästä ja on aivan ihanaa että ne on innoissaan tästä ja halukkaita lukemaan kirjoituksiani. On myös ihanaa kuulla että heidän mielestä kirjoituksieni kuvastaa täysin aitoa minua ja luonnettani. Veljeni vaimo kehotti minua avaamaan Instagram tilin ja sen tein! Olen täysin yllättynyt siitä kuin paljon teitä lukijoita on täällä, kiitos siitä! Toivon antavani teille instagramin kautta vähän enemmän materiaalia.
Instagramissa minut löytää nimellä Caroliinanmatka.
-Caroliina