Perjantai 6.11.2020

Lähdimme mieheni kanssa Ouluun siskoni ja hänen miehensä luokse viikonlopun viettoon. Automatkalla katsoin molempia kalentereita mistä olen aiemminkin puhunut(Flo & kuukautiskalenteri). Se mistä näen ovulaation ajankohdan. Molemmat kalenterit näytti taas aivan eri päiviä ovulaation ajankohdaksi ja olin aika varma että en ole voinut tulla raskaaksi. En käyttänyt ovulaatiotikkuja kertaakaan vaan päätin nyt luottaa siihen että se tulee kun on tullakseen ja en halua stressata asiasta.  

Vanhempani myös tulivat Ouluun perjantaina ja vietimme ennenaikaista isänpäivää sillä he pystyivät olemaan siellä vain yhden yön. Perjantai iltana tunsin erikoista kuplintaa vatsassa ja mietin että voikohan olla että olisin raskaana kun saman tyyppistä kuplintaa oli ollut edellisellä raskaus kerralla jonkin verran?  Päätin että katsotaan nyt huomiseen miten nämä tuntemukset jatkuu, en edes miehelleni niistä maininnut jotta ei liikaa taas aleta innostumaan asiasta, tai pääasiassa minä. Lauantaina en enää tuntenut mitään näitä erikoisia tuntemuksista. Mietin että onneksi en mennyt mitään sanomaan mutta silti jotenkin asia oli kokoajan mielessä ja vahva tuntemus että onko voinutkin tärpätä.

Lauantai 7.11.2020

Lauantaina aloitimme päivän nauttimalla ihanan isänpäivä aamupalan. Meitä on perheessämme kaksi poikaa ja kolme tyttöä, olen nuorimmainen. Äiti kertoo monesti meistä tarinoita kun olimme pieniä ja samoin nyt. Puhuimme ihan raskaudesta tähän päivään asti meistä kaikista lapsista, mukaan lukien synnytykset. Myös minun keskenmeno tuli puheeksi. Olen niin kiitollinen siitä kuinka ihanat vanhemmat ja perhe minulla on ja millaisen kasvatuksen olemme saaneet. Heistä saan niin paljon positiivista voimaa elämään ja he jaksaa aina lohduttaa ja kannustaa elämässä eteenpäin vaikka mikä olisi. Keskustelu herätti miettimään perjantaista kuplintaa vatsassa ja mietin että olisi kyllä niin ihanaa että saisimme meille oman lapsen, toivoin salaa olisipa sen aika nyt. Ystäväni tuli käymään illalla siskoni luona ja teimme porukalla ruokaa ja joimme pari viinilasia kynttilän valossa vinyylilevyjen soidessa. Tunnelma oli niin ihana ja rauhallinen. Puhuimme ystäväni kanssa mitkä on fiilikseni nyt tällä hetkellä ja sanoin hänelle myös että en halua stressata enää. Se tulee meille kun on tullakseen, mutta tietysti toivomme että sen aika olisi mahdollisimman pian. 

Sunnuntai 8.11.2020

Aikaisin aamulla heräsin taas pieneen nipistelyyn ja laskin että kuukautiset pitäisi alkaa perjantaina 13.11 tai lauantaina 14.10. Mietin että ei kai nämä voi olla jo kuukautisiin liittyviä tuntemuksia?

Viikonloppu Oulussa oli aivan ihana, mutta nyt oli aika lähteä ajamaan kotia kohti.

Maanantai 9.11.2020

On maanantai aamu. En ole vieläkään saanut mielenrauhaa vatsan kuplinnalle ja pienelle nipistelylle. Ajattelin että ehkä nyt teen ovulaatiotestin ja katson mitä se näyttää, sillä raskaustestiä en jotenkin uskaltanut vaan tehdä. Siihen tuli kaksi vahvaa viivaa?! Olen lukenut että ovulaatiotikkua voi myös lukea raskaustestinä.

Seuraava teksti otettu kotitesti.fi sivuilta:

” Raskaana ollessa herkempi ovulaatiotesti näyttää ensin positiivisen tuloksen kuin epäherkempi raskaustesti.

Raskaus näkyy testeillä munasolun kohtuun kiinnittymisen jälkeen, jolloin HCG:n tuotanto alkaa ja nousee tasolle jossa se on mahdollista havaita. Tämä on aikaisintaan muutama päivä ennen kuukautisten odotettua alkamisajankohtaa, mutta on hyvin yksilöllistä. Munasolu kiinnittyy kohtuun noin 7 päivää hedelmöittymisen jälkeen. Ovulaatiotesti ei jää positiiviseksi LH huipun jälkeen vaikka raskaus olisikin alkanut. Tulos on ovulaatiotestillä negatiivinen LH huipun jälkeen ennen kuin munasolu kiinnittyy ja istukka alkaa tuottamaan HCG hormonia riittävän määrän havaittavaksi.

Loppuen lopuksi positiivinen tulos raskaustestillä tarkoittaa sitä, että on raskaana. Positiivinen tulos ovulaatiotestillä tarkoittaa että ovulaatio on lähenemässä tai että on raskaana. Ovulaatiotesti voi olla negatiivinen vaikka olisi raskaana. Positiivisen raskaustestin jälkeen ei ole enää epäselvyyttä asiassa; Positiivinen ovulaatiotesti voi antaa vihjeen kuinka asian laita saattaa olla, mutta se ei anna varmaa vastausta vaan raskaustesti on syytä tehdä. ”

Positiivisen ovulaatiotestin jälkeen en voinut olla tekemättä raskaustestiä. Sieltä se tuli,  haamuviiva! Oikeastaan vähän tummempana kuin haamuna mutta ei täysin vahvana viivana. Vielä en uskalla täysin tästä innostua, koska haamuviiva oli minulla myös viimeksi. Toki tein raskaustestin viimeksi kun kuukautiset oli jo myöhässä. Nyt kuukautisiin on vielä monta päivää ennen kuin niiden edes pitäisi alkaa.

Clearblue testin tein heti perään ja näyttöön tuli teksti

RASKAANA 1-2VIIKKOA

En voinut herättää miestäni, oli kamala kiire lähteä jo töihin. Olin ihmeissäni, olin niin onnellinen ja samalla hieman pelokas. En voinut uskoa testiä ja katsoin sitä matkalla töihin moneen kertaan uudestaan. Töissä olin vähän omissa maailmoissa, en voinut uskoa tätä todeksi. Kyllä se minun tuntemus oikeassa siis oli. Töistä kotia päästyäni mieheni istuu sohvalla. Sanoin : ”Toin sulle vähän tuliaisia töistä” ja naurahdin.  Vien hänelle poron kuivalihapussin jonka taakse on teipattu positiivinen Clearblue testi. Mieheni on todella rauhallinen ja realistinen persoona. Olemme vain hiljaa ja halaamme. Kyyneleet tulee silmiin kun huomaan hänen olevan myös niin onnellinen testin tuloksesta, vaikka vielä ei uskallakkaan täysin innostua.

12.11.2020

Raskausviikko 5 alkoi (4+1)

Positiivisen raskaustestin tein siis kolme päivää sitten. Pelko on tällä hetkellä todella suuri koska niin alussa ollaan että mitä vain voi tapahtua ja mietin julkaisenko tätä tekstiä ollenkaan tai jos julkaisen niin milloin uskallan? Odotanko kriittisen ajan yli? Odotanko että kuukautiset on kunnolla myöhässä? Odotanko että tulee ihan täysin vahva positiivinen?Ajattelin että enhän missään tapauksessa voi näin aikaisin tästä kirjoittaa mitään! Siskoni kanssa juteltuani päätin tämän julkaista nyt sillä tekstieni tarkoitushan on tuoda juuri ne kaikki tuntemukset esille myös tähän erittäin kriittiseen alkuraskauteen liittyen. Haluan jatkaa siis samalla linjalla vaikka riskit on suuret ja samoin pelko. Sanoin kuitenkin miehelleni että haluan nauttia tästä raskaudesta enkä pelätä.♥

Nyt vain toivotaan että kaikki menisi hyvin!

Kirjoitan vähän enemmän päivittäisiä/ viikoittaisia fiiliksiä ja miten raskaus etenee instagramin puolella. Se löytyy nimellä caroliinanmatka.

-Caroliina

Ovulaatio on parin päivän kuluttua flo sovelluksen mukaan ja se piti viimeksi paikkaansa kun tikutin ovulatiotestejä. Olen päättänyt että en nyt tikuta ollenkaan. Sovellusta voin seurata, mutta siinä kaikki. Minulla on kaappi täynnä niitä testejä ja ajatus siitä tikuttamisesta saa kroppani jotenkin lukkoon ja mieleni ahdistuneeksi. Minusta tuntuu että viime ovulaation aikana seksi oli meillä jotenkin erilaista. Se tuntui vähän sellaiselta suorittamiselta molemmin puolin ja en halua tuntea niin ja ei myöskään mieheni. Katsotaan nyt ainakin tämä kierto ilman niitä ja katsotaan miten käy. Minusta tuntuu että tunnen ovulaation jotenkin eri tavalla kuin ennen?  Ennenkin olen tuntenut ovulaation todella pienellä kuukautiskivun tunteella ja vatsan turvotuksella, mutta nyt valkovuodon määrä on minusta lisääntynyt paljon enemmän verrattuna entiseen. Voi myös olla että kiinnitän nyt niin eri tavalla huomion ovulaatioon ja niiden tuomiin oireisiin sillä nyt ovulaatiolla on minulle suurempi tarkoitus.

Tulin muutama päivä sitten käymään pohjoisessa työpaikan kokouksessa ja samalla kotona perheeni ja täällä asuvien ystävieni luona. Rakastan tätä paikkaa niin paljon, onhan tämä meidän molempien toinen koti. Ajattelin kun pieneltä paikkakunnalta muutimme pääkaupunkiseudulle 24-vuotiaina niin lähdemme nappulat vinkuen ja emme takaisin palaa eikä ikävä tule. Kaipuu on kuitenkin kasvanut vanhetessa aina vähän enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä emme näe vielä että voisimme muuttaa tänne takaisin mutta emme myöskään näe sitä aivan mahdottomana ajatuksena että joskus vuosien päästä palaisimme, kuitenkaan vielä ei ole sen aika. Siellä on molempien kodit ja perheet  jonne voi aina mennä kun siltä tuntuu. Olemme mieheni kanssa asunut etelässä joku viisi vuotta ja kävimme siinä välissä puoli vuotta töissä pohjoisessa olikohan joku kolme vuotta sitten ja tulimme takaisin. Otin itse sen työreissun sellaisena ”testinä” pystyisinkö muuttamaan takaisin, mutta se ei tuntunut yhtään oikealta. Silloin noin viisi vuotta sitten kun mietimme muuttoa pohjoisesta pääkaupunkiseudulle, minulla oli ajatuksena että Helsingin keskustaan me muutetaan ja ei mihinkään muualle. Kuitenkin vuokrat oli todella paljon suuremmat mitä osasimme kuvitella ja muutimme sitten Espoon Tapiolaan serkkuni vuokraamaan asuntoon. Tapiola tuntui heti kodilta, paikalta missä  asuminen on ollut aivan parasta! Lähellä luonto, lenkkipolut ja meri vieressä. Onneksi emme muuttaneet Helsingin keskustaan vaikka se silloin kuulosti ihanalta ajatukselta koska faktahan on se että emme ole niin kaupunki ihmisiä. Mikäli oltaisiin muutettu keskustaan niin varmasti olisimme jo palanneet takaisin pohjoiseen, sillä emme olisi tiennyt miten erilaista Espoon puolella on asua  ja kuinka se on juuri meille sopiva paikka. Ostimme nyt tämän oman asunnon Westendistä ja täällä meillä on todella hyvä olla. Toivotaan saamme alkaa rakentamaan täällä meidän perhettä.

Kirjoitan tätä tekstiä samalla kun matkustan takaisin kotia. Huomasin että reissussa olin välillä vähän ajatuksissa sillä viimeksi ollessani pohjoisessa tein positiivisen raskaustestin. Mietin sitä onnellisuuden määrää ja miten kaikki oli niin ihanaa ja jännittävää. Se tunne kun teet sen positiivisen testin, alkaa heti sillä hetkellä miettimään miten elämä tulee muuttumaan. Olen luonteeltani vielä sellainen ihminen jos jotain päätän että se on saatava nyt ja heti. Onneksi en alkanut hoppuilemaan aivan täysillä tämän asian suhteen. Saimme silloin heti positiivisen raskaustestin jälkeen ystäviltä ja perheeni jäseniltä vauvan vaatteita ja tavaraa, mutta ne nyt odottaa varastossa sitä hetkeä kun tulemme niitä toivottavasti jossain vaiheessa tarvitsemaan. Minulla on kuitenkin suuri usko ja toivo siihen että saamme joskus pienen elämäämme. 🤍

En ollut kertonut monille ystävilleni että olen alkanut kirjoittamaan tätä blogia. En edes ajatellut että se olisi tärkeää, koska heidän kanssa olen puhunut keskenmenosta ja tuntemuksista aika paljon. Blogilla halusin kuitenkin sen oman ajan toipumiseen ja tunteen purkaukset tänne ilman että kukaan tietää kuka olen. Nyt olen kertonut monille ystävilleni tästä ja on aivan ihanaa että ne on innoissaan tästä ja halukkaita lukemaan kirjoituksiani. On myös ihanaa kuulla että heidän mielestä kirjoituksieni kuvastaa täysin aitoa minua ja luonnettani. Veljeni vaimo kehotti minua avaamaan Instagram tilin ja sen tein! Olen täysin yllättynyt siitä kuin paljon teitä lukijoita on täällä, kiitos siitä! Toivon antavani teille instagramin kautta vähän enemmän materiaalia.

Instagramissa minut löytää nimellä Caroliinanmatka.

-Caroliina