Kuukautiskivut ja kuplinta on hävinnyt kokonaan vatsastani. Myös vuoto on loppunut jo eilen.  Tietyllä tavalla on tyhjä olo sillä niistä oli tullut parin viikon aikana minulle myös todella tärkeitä tuntemuksia. Olen pyrkinyt ajattelemaan että kaikella on  tarkoituksensa ja kasvan nyt ihmisenä, opin uutta itsestäni miten vahva olen ja kuinka pystyn käsittelemään näinkin suuria tuntemuksia. Olen huomannut että olen vahva! Tietysti tulee hetkiä milloin saatan romahtaa, ja edelleen ajatella miksi näin kävi?  Tiedostan tilanteen kuin yleistä tämä on ja että mitään ei olisi voinut tehdä toisin, tämä ei ollut minun käsissäni. Juttelin ystäväni kanssa joka on myös saanut keskenmenon samoilla viikoilla. Hän on ollut suuri apu näiden erilaisten uusien tunteiden käsittelyyn joita itsestäni olen löytänyt, myös sellaisia tuntemuksia mistä haluan päästä eroon, mutta se on ajan kanssa käsiteltävä asia. Mikäli sinulle tai ystävällesi on käynyt näin, muistakaa että eri tuntemukset ja mielialat ovat normaaleja. Puhuminen on ollut minulle se paras lääke joka helpottaa. Minulla  niistä on erikoisen hankala puhua muille jotka ei ole tällaista kokenut, sillä ne jotkut tuntemukset ovat sellaisia jotka ei yhtään kuvaa minun oikeaa luonnetta. Olen todella avoin ja olen ystävilleni sanonut että kaikki on ihan kunnossa, mutta hetkellisiä tunteita voi tulla ja silloin näen parhaaksi minun tilanteessani poistua ystävällisesti paikalta. Silloin yleensä koen tuntevani epäreiluuden ja haikeuden tunteita, jolloin en ole täysin oma itseni. Pyrin myös silloin että en näytä voivani niin huonosti että en huolestuta ystäviäni, sillä en oikeasti tunne että olisin aivan rikki, mutta ne jotkut jutut voi laukaista sellaisen tunne piikin ja olen tunteella elävä. Rakastan lapsia todella paljon! Ystävät ja tuttavat  kutsuvat minua vauva/ lapsikuiskaajaksi ja että kaikki lapset pitävät minusta. Minulle on luontaista jutella, leikitellä ja hassutella lasten kanssa, oli se tutun tai tuntemattoman. Nyt kuitenkin huomaan että annan vain pienen palan itsestäni, en pysty olemaan niin läsnä ja koitan vaan antaa sen itselleni anteeksi että se on normaalia tähän hetkeen katsottuna. Puhuimme myös siitä kuin on erilaisia ihmisiä miten asiat käsittelevät. On järjellä ja tunteella eläviä. Minä olen luonteeltani ollut aina pienestä pitäen ihminen joka ajattelee enemmän tunteella kuin järjellä. Olen  herkkä, mutta samalla olen todella vahva  ja jatkossa aion olla vielä vahvempi! Kumpi sinä lukijani olet?
Olemme mieheni kanssa jutelleet nyt todella paljon, enemmän kuin ennen. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen menetys ajatuksesta että meille tulee vauva. Tämä tapaus on myös  vahvistanut sen tunteen että me molemmat tosissaan haluamme nyt pienen meidän elämäämme. Tein eilen aamulla raskaustestin ja se näytti negatiivista. Tietysti se harmitti, mutta olen nyt pystynyt käsittelemään tosi hyvin tätä asiaa ja ajattelen nyt elämää positiivisesti eteenpäin. Seuraavana odottelemaan vain normaaleja kuukautisia ja  uutta ovulaatiota jos se sitten mahdollisesti meille tärppäisi! 

Me ollaan mieheni kanssa se pari joka on ollut kaikkien ”esikuva” . Aloimme seurustelemaan jo 13-vuotiaana ja tässä sitä ollaan, kohta kuusitoista vuotta tallattu yhteisiä polkuja! Hurjaa kuin nopeaa se aika menee.  Viime juhannuksena menimme naimisiin ja noin pari kuukautta sitten ostimme ensimmäisen oman kodin. Tässä on onneksi ollut muutto hommia niin on saanut myös vähän välillä muuta mukavaakin ajateltavaa.

Ihanaa alkuviikkoa kaikille

Instagram: Caroliinanmatka 

~Caroliina