Eilen illalla aloitin kertomustani jota nyt jatkan..

Vatsaani taas särkee, ajattelen että tämä on sitä kovaa kuukautiskipua mikä on normaalia. Menen vessaan ja minulla tulee valkovuodon mukana pientä ruskeaa vuotoa, säikähdän todella paljon ! Veljeni vaimo on sairaanhoitaja ja hänellä on tuttuja kätilöitä, soitan hänelle heti ja hän kehoittaa olla yhteydessä neuvolaan. Soitan neuvolaan ja siellä rauhoitellaan ja kerrotaan tämän olevan normaalia niinkuin olinkin netistä lukenut, mutta turvallisen mielen sai vain soittamalla ammattilaiselle. Neuvolassa sanottiin että mikäli vuoto ja kivut pahenee ole heti yhteydessä uudestaan tänne, sitten katsotaan tilanne uudestaan, kertoi keskenmenon mahdollisuudesta. Päivä kuluu hitaasti ja huoli kasvaa.

Yöllä herään kovaan kipuun joka on vähän kovempi kuin kuukautiskivut. Otan särkylääkkeen ja menen takaisin nukkumaan. Heti aamulla vessassa käydessäni teen raskaustestin ja siihen tulee edelleen haamu. Mietin että olin tehnyt kaksi viikkoa sitten positiivisen testin ja se oli silloinkin haamu, luulisi että raskaushormooni joka pitäisi nousta todella nopeasti olisi noussut ja siinä testissä olisi kaksi vahvaa viivaa, mutta ei. Huomaan  muutaman pienen hyytymän joka tulee pyyhittäessä, ja verta tulee eilistä enemmän ja se on kirkkaampaa kuin aiemmin ja alan panikoida. Sitä tulee kuitenkin vielä sen verran vähän että koitan pysyä rauhallisena.

Kello on 6.00 ja odotan kauhuissani että kello lyö 8.30 milloin Espoon neuvolan puhelinpalvelu aukeaa.Aika tuntuu että se ei liiku ollenkaan.

Kello on 8.30 ja soitan heti neuvolaan & selitän tilanteen. Puhelimessa kysytään vuodon ja kivun määrää, kivut kuukautisten aikana minulla on kovat ja nämä on samaa luokkaa, välillä vihlaisut pahempia. Kuukautisvuoto minulla on todella niukka normaalistikin ja tämä on samaa määrää. Kysyvät hyytymistä ja sanoin että muutama pieni on tullut kun pyyhin. Pelkäsin sanoja mitä sieltä tulee ja odotin että he pyytävät minut tarkastukseen missä katsovat hcg arvot ja mahdollisesti tekisivät varhaisultran.

Puhelimessa oleva nainen sanoo: ”Valitettavasti tämä kuulostaa nyt siltä että olet saanut keskenmenon, pahoittelut”

Pala nousee kurkkuun ja alan itkemään, kysyn otetaanko minulta mitään testejä/ ultraa missä tämän voisi vahvistaa? Kerroin eilen soittavani pienestä vuodosta ja silloin sanottiin että soittaa uudestaan mikäli vuoto ja kivut kasvavat niin katsotaan verikokeilla myös veriryhmäni, onko – tai +.

Nainen puhelimessa vastaa :”ei kun se tehdään vain jos olet 8 viikolla ja sinulla on nyt 7 viikko, voitte olla yhteydessä naistenklinikkaan ja kysyä tekisivätkö he jotain”  Puhelu loppui todella lyhyeen ja olin aivan shokissa, tässäkö tämä nyt oli?!

Soitan naistenklinikalle ja kerron tilanteen, toivon niin heidän sanovan että tule tänne ja tarkastetaan tilanne, mutta ei. Samat sanat kuin edellisessä puhelussa. Olen ystäväni luona ja murrun aivan täysin vaikka olinkin jollain pahimmalla mahdollisella tavalla osannut odottaa tätä tulosta, mutta kun sen kuulet ajattelet että ei se voi olla totta, miksi minulle käy näin? Mitä minä tein väärin? Mitä olisin voinut tehdä toisin?

Soitan miehelleni ja selitän tilanteen, hän on töissä. Hän koittaa lohduttaa minua puhelimen välityksellä. Tottakai hän on myös erittäin järkyttynyt asiasta, mutta hänelle tämä kaikki ei ole ollut niin ehkä todellista, sillä hän ei ole tuntenut niitä raskauden tuomia muutoksia mm. Rintojen arkuutta, ja kuplintaa vatsassa, hän ei myöskään lukenut päivittäin Raskaus+ sovelluksesta mitä tänään / uudella viikolla on tiedossa, miten pieni strösseli on nyt pavun kokoinen ja mitä hänelle on kehittymässä.

Pari viikkoa sitten saimme tietää tämän ihanan uutisen että olen raskaana. Matto on vedetty jalkojen alta totaalisesti. Mieheni on todella jalat maassa oleva ihmistyyppi ja on minulle sanonut monesti että voi intoilla mutta ei intoilla vielä turhan aikaisin liikaa että ei tule pettymyksiä. Niin nyt minulle kuitenkin kävi.

En suostu ymmärtämään tätä asiaa ennen kuin olen saanut konkreettisesti ammattilaiselta varman tiedon että näin on nyt käynyt. Alan käymään läpi missä yksityisillä tehdään Espoossa ja Helsingissä varhaisultria ja suurimmassa osassa oli aikoja vasta reilu viikon päähän ja maksaa n.200-280€.

Olen koko päivän selannut tietoa erilaisista keskenmenoista, tuntemuksista ja vertaan niitä itseeni. Päätin että jonnekin varhaisultraan on pakko päästä ja pian. Tajusin että on perjantai ja viikonloppu edessä, kello on jo 16.00. Aivan mahdoton tehtävä. Pakko elää nyt tämän epätietoisuuden kanssa viikonlopun yli, kunnes tajusin että myös Vantaalla voisi olla. Löysin netistä sellaisen paikan kuin KAUNIS ODOTUS. Päätän soittaa sinne vaikka olin jo varma että kiinni on mennyt ja viikonloppuna ei ketään töissä ole.
Puhelimessa vastaa erittäin mukavan oloinen nainen joka kertoo että ei ole paikan päällä. Kerron hänelle tilanteeni ja kysyn mahdollisimman pian vapaata aikaa milloin voisin tulla käymään. 

Nainen vastaa kertomukseeni:  ”Viikonloppu edessä ja ei ole mukava olla tiedottomana niin pitkään, voin tulla sinulle avaamaan ovet ja katsotaan tilanne. Sopisiko että tulisitte tunnin päästä?”

Sydämeni jättää pari lyöntiä välistä, kyyneleet valuvat poskilleni helpotuksesta ja kiitän naista niiin paljon! Lähdimme mieheni kanssa heti kohti Vantaan Kaunista Odotusta. Ajatus siitä että olisin saanut keskenmenon oli tosi tosi järkyttävää, mutta miten olin kunnallisella saanut vaan vastauksen ”pahoittelut nyt tästä, se on keskenmeno” on jotenkin tosi karua. Ymmärrän että heillä ei missään nimessä ole kapasiteettia käydä kaikkia keskenmenoja läpi, mutta tuntui että myötätuntoakaan ei oikein saanut tai muutakaan tsemppiä miten tästä voisi selvitä tai miten toimia. Ohjeet mitä sain oli että mikäli vuoto ja kipu on niin kova että et selviä kotona soita meille heti uudestaan.

Olemme Kauniin odotuksen pihalla kun nainen tulee avaamaan meille oven ja pyytää sisään. Olen jo itkenyt kaksi päivää niin paljon että olen aivan turta sinne päästyäni. Käymme vähän läpi minusta tietoja, kuukautiskiertoa, kuin pitkällä olen ja onko tämä ensimmäinen raskaus.  Menen makuulle ja aloitetaan tutkimus. Nainen huomauttaa että hetki menee ennenkuin mitään löydetään kun niin alussa vielä ollaan. Osaan odottaa jo pahinta vastausta, tietenkin pieni toivon pilkahdus jyllää sisälläni, mutta olen varautunut kuulemaan pahimman.

Olemme tutkineet nyt jo aika kauan ja tuloksetta.

Nainen pahoittelee tilannetta ja kertoo että kyseessä on ollut tuulimuna. Pettymys on erittäin suuri, niin suuri että sanoja ei oikein löydy. Olen selannut niitä erilaisia keskenmenoja ja tuulimuna olikin se erittäin yleinen ja kävi minun oireiden kanssa yksiin.
Mikäli minulla ei olisi niin täsmälliset kuukautiset, ja en olisi testiä tehnyt niin en olisi edes tiennyt olevani raskaana ja että olisin saanut keskenmenon, tämä on niin yleistä. 

Kauniin odotuksen nainen kertoi minulle tästä tuulimunasta tosi tarkasti ja oli niin myötätuntoinen, todella ihana ihminen. Kertoi myös että tämä hoituu itsestään ja mitään sen kummempia lääkkeitä/ kaavintaa ei tarvitse. Myös tsemppasi että tämä ei vaikuta tuleviin raskauksiin ja ei tarvitse pelätä uutta raskautta, se on täysin uusi raskaus ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tämä tieto ja tuki oli se mitä juuri kaipasin!! Suosittelen niin paljon tätä paikkaa ja hinta oli vain 79€. En voi sanoa muuta kuin kiitos niin hyvästä palvelusta ja ystävällisyydestä!

Tästä on  nyt kulunut 3 päivää ja mielialat on ollut aika vuoristorataa. Tukea olen saanut monelta ja myös ystäviltä jotka on kokenut saman on saanut vertaistukea omille ajatuksille ja miten tästä selvitä.

Ajatus siitä että se oli tuulimuna on jollain tietyllä tavalla helpotus. Tuulimunaraskaudessa hedelmöitynyt munasolu kehittää kohtuun ainoastaan tyhjän sikiöpussin. Sikiötä ei siis muodostu lainkaan mutta raskaushormoonia kehittyy ja testi on positiivinen, samoin oireet alkavat. Tietysti silti suren ja saan surra sillä olemme kuitenkin menettäneet ajatuksen siitä ihanasta pienestä mutta sitä ei vaan yksinkertaisesti ole kasvanut sisälläni. Olen tietyllä tavalla helpottunut myös siitä että tieto tuli näinkin pian, sillä tämä olisi voinut tulla tietoon vasta pahimmassa tapauksessa 6viikon päästä ensimmäisellä ultra käynnillä.

Tästä ei auta kuin ajatella että päivä kerrallaan <3

Mikäli sinulle tai ystävällesi on käynyt näin, muistakaa että puhuminen auttaa, kertokaa tuntemuksista avoimesti ja älkää jääkö yksin ajatuksien kanssa. Pitää myös koittaa muistaa että tällaisessa tilanteessa emme voi syyttää itseämme, emme olisi voineet tehdä mitään toisin!

Instagram: Caroliinanmatka 

-Caroliina