Viikko sitten sain tietää keskenmenostani

En voi vieläkään ymmärtää tätä kaikkea, olen jotenkin pyörällä päästäni. Ensin tuli vähän puskista ihana yllätys että odotan vauvaa, kerkesin siihen ajatukseen tottua pari viikkoa ja nyt pitäisi siis totutella siihen että en olekaan raskaana?  Tämä on kyllä yhdenlaista vuoristorataa päivästä toiseen. Huomaa että kokoajan sitä jollain tavalla ajattelee ja miettii kuin pitkällä sitä nyt olisi, se ajatus pitäisi saada vain päästä pois ja ajatella tulevaa.
Minusta tuntuu että minulle olisi tulossa hiivatulehdus ja minulla ei kyllä usein sitä ole. Onko teillä kenelläkään tietoa onko tällä jotain tekemistä keskenmenon kanssa?
Olen käynyt ostamassa ovulaatiotikkuja että saisin nyt kiinni miten kierto menee ja milloin olisi mahdollista tulla uudestaan raskaaksi. Jotkut kehoittavat että pitäisi odottaa yhden kuukautiskierron verran ennen uutta raskautta, mutta minulle sanottiin että jos on valmis niin heti uudestaan vain yrittämään!
Kehotus kuulemma johtuu yleensä siitä että on helpompi laskea laskettu aika kun yksi kierto on ollut välissä. Yksityisellä kuitenkin sanottiin myös tähän että se laskettu aika voidaan sitten ultran avulla tarkasti selvittää. Luulen myös että tämä riippuu onko jouduttu tekemään esim kaavintaa / lääkkeellistä tyhjennystä. Olen lukenut siitä että monet tullut raskaaksi ennen kuin uudet kuukautiset on edes tullut, mutta mikäli minun kietoni menee yhtään yksiin normaalin kierron kanssa niin ovulaatio oli juuri keskenmenon aikaan, en tiedä tietysti sitäkään miten sekaisin ovulaatio menee kun raskaana on kuitenkin ollut. Se ei auta kun nyt jatkaa tikuttamista ja seurata tilannetta mihin tämä kehittyy ja ajatus on edelleen sama kuin ennen, lapsi tulee kun on tullakseen. Siitä ei pysty alkaa stressaamaan kuin nopeasti pitäisi tulla taas raskaaksi. Emme tosiaan aiemmin ole yrittämällä yrittäneet lasta ja siksi se positiivinen testi tulikin niin ihanana iloisena yllätyksenä molemmille. Nyt sitten kuitenkin voi sanoa että yritämme lasta ja se kuulostaa niin oikealta <3

Asiasta toiseen, tällä viikolla saamme avaimet meidän omaan kotiin! En malta odottaa sinne pääsyä. Onhan tämä muutto aina aika raskasta mutta samalla terapeuttista. Rakastan sitä kun saan heittää pois turhaa roskaa ja kaikki kaapit käydä läpi. Meidän muutoissa on ennen ollut vähän isompi urakka koska olemme muuttaneet täältä pohjoiseen noin puoleksi vuodeksi töihin ja taas takaisin muutamaankin otteeseen, mutta nyt on ihanaa ajatella että meidän uusi koti on noin 2km päässä tästä nykyisestä. Uskoisin että tämä muutto tulee olemaan yksi helpoimmista ! 

~Caroliina