Soturikissat
Kpl 2 Metsä
Myrskysilmä juoksi metsään kiireesti, hän etsi mukavaa paikkaa mihin asettautua. Soturi löysi mukavan lehtisen onkalon ja astui sisään. Myrskysilmä otti mukavan asennon ja nukahti.
”Hei taas Myrskysilmä.” Myrskysilmä avasi silmänsä ja hänen edessään seisoi Tiikeritähti.
”Hei Tiikeritähti!” Myrskysilmä sanoi iloisesti.
”Halusit päästä päälliköksi? Se ei ole kauhean helppoa ettäs tiedät.” Tiikeritähti sanoi.
”No, itse asiassa haluaisin päästä KAIKKIEN klaanien päälliköksi.” Myrskysilmä huudahti.
”Mrau! Tuo kuulostaa jo minun jälkeläiseltäni! Sinun täytyy harjoitella ankarasti jos haluat saada sen mitä eniten haluat.” Tiikeritähti sanoi.
Myrskysilmä katsahti taakseen samaan aikaa kun Tiikeritähti hyökkäsi. Tiikeritähden kynnet raapaisivat Myrskysilmän kylkeä. Myrskysilmä voihkaisi kivusta.
”Ole aina valmiina!” Tiikeritähti murahti ja hyppäsi Myrskysilmän päältä.
”A-anteeksi!”
”Anteeksi pyyntö ei auta sinua taistelussa! Jatketaan!” Tiikeritähti sanoi turhautuneena.
Myrskysilmä oli harjoitellut tunteja kunnes muisti missä oli. Myrskysilmä pinnisti itsensä hereille.
Hän nousi onkalosta ja katsahti kylkeensä. Myrskysilmä järkyttyi. Kylki on aivan veressä! Myrskysilmä katsahti taivaalle ja huomasi että hämärsi jo. Hän ryntäsi takaisin leiriin.
Vartiossa oleva Kukkaturkki huomasi metsästä tulevan Myrskysilmän.
”Hei Myrskysilmä! Mikä kylkeäsi vaivaa?” Kukkaturkki ihmetteli
”Löin sen kiveen ei mitään muuta!” Myrskysilmä sanoi hätäisenä. ”Käyn Valkosaven luona.”
Myrskysilmä käveli piikkipensas tunnelista sisälle leiriin. Hän käveli suoraan soturien pesälle.
Soturienpesässä Myrskysilmä huomasi Vaalearuskon jo nukkumassa. Myrskysilmä asteli makuuvuoteelleen ja nukahti.