Tunnelmia ja ajatuksia vaihtoon lähdöstä

Viikon päästä herään Milanossa – ja jatkan siitä Veronaan, jossa tulen viettämään seuraavat kuukauteni. Olen huomannut, että viime aikoina olo on ollut vähän normaalia ailahtelevampi. Jännittää, innostuttaa, ahdistaa, väsyttää ja sitten olo on taas kummallisen turta. Olen napannut tässä välissä pienen flussankin, mikä varmaan johtuu vaihtostressistä.

Olen ollut vaihdossa myös 16-vuotiaana, silloin Yhdysvalloissa. Minulla on vaihdosta paljon positiivisia, mutta myös jonkin verran negatiivisia kokemuksia. Tiedän, että vaihdossa oleminen ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista, ihania uusia kokemuksia ja nähtävyyksiä, vaan se voi olla myös raskasta mielen päälle. Koko ajan tulee jatkuvasti uutta, opitut toimintatavat eivät päde erilaisessa ympäristössä ja jatkuvasti pitäisi kuitenkin elää elämän parasta aikaa.

Minusta on toisaalta hyvä, etten enää 16-vuotiaan tapaan odota elämäni muuttuvalla kertaheitolla joksikin saduksi. Päinvastoin, vaihtoon lähtemisen ei tulekaan olla helppoa. Vaihdossa ihminen astuu täysin pois mukavuusalueeltaan. Kaikki lähtee jo normaalista kommunikoinnista: vieras kieli, vieraat eleet ja vieraat tavat. Muistan aikoinani, kun ekojen viikkojen jälkeen vaihdossa olin todella väsynyt vain siitä, että aivot piti panna englantimoodiin. Vaihdossa ei ole ympärillä tuttuja ihmisiä, vaan pitää nähdä vaivaa uusien ystävien löytämiseksi. Tähän soppaan heitetään vielä koti-ikävä, joka ajoittain hiipii ja yllättää mielen. Ja kaiken kukkuraksi, kun palaa Suomeen, edessä on lähes sama rumba.

Kampaajani kysyi minulta muutama viikko sitten, mitä odotan vaihdolta. En osannut oikein sanoa mitään, koska en halua asettaa suuria odotuksia vaihdolleni. Se mikä tulee, tulee. Toivoisin ainoastaan, että pystyisin nauttimaan ja ottamaan kaiken irti. Se vaatii mielen asettamista oikeaan tilaan ja yrittämistä silloinkin, kun tuntuu siltä, ettei jaksaisi. Kun tuntuu epäsosiaaliselta ja siltä, että haluaisi vain sulkeutua neljän seinän sisään, pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä rohkeasti mukaan. Tämä olisi minulle sitä itsensä ylittämistä, johon haluaisin pystyä. Tiedän, että kun vain olen oma itseni ja lähden mukaan tekemään jotain ihmisten kanssa, minulla on kivaa.

♥