LIFE’S A FESTIVAL
En halua olla se tylsä tytteli, joka kirjoittaa blogiin että ”heh heh tietää kyllä, että on ollut ihan liian hauskaa kun ei yhtään ole ehtinyt blogia kirjoittelemaan, höpsö minä”. That’s true tho. Kesä 2018 on siunannut minua toinen toisensa jälkeen upeammalla päivällä ja hetkellä. Ottaen huomioon tietenkin kaikki kuopat, alamäet, vuoristoradat, henkiset krapulat, suolat haavoissa ynnä muut tasapainottavat seikat tämän kaiken eufoorisen hössötyksen keskellä.
Kahdet festarit käyty. Toiset infernohelteessä, toiset sateessa. Risut ja ruusut ja rääsyt ja riekaleet niistä:
ILOSAARIROCK
Vihdoin pääsin kokemaan Happy Islandin happinessit. Super rento festari, superissa seurassa. Joensuulaisetkin on ihan symppiksiä, vaikka eivät osaa ajaa autoa tai juurikaan pukeutua. Mun päälle peruutettiin, oikeesti. Story of my life.
Kolmen päivän seikkailu alkoi riemukkaalla automatkalla yötä vasten. Suunnitellun neljän tunnin sijaan matkaan taisi mennä kuusi tuntia. Joka ikinen auringonlasku on pakko kuvata. Niitä on kuitenkin vain kerran päivässä.
Tykkäsin mun ekan päivän asusta niin paljon, ettei kuvat onnistuneet ollenkaan. Siinä käy aina niin. Heti ensimmäisenä päivänä tykästyttiin myös menoon ja meininkiin sen verran paljon, että ostettiin normilippujen lisäksi leirintäliput. Itse en luultavasti koskaan festareilla yövy teltassa, tiipiissä tai taivasalla, mutta fiilis leirintäalueella on priceless!
Eli leirinnässä hauskaa koko yö, sitten puhtaiden lakanoiden väliin viileisiin sisätiloihin nukkumaan. Aamulla suihkuun, jossa ei käy koko muu festarikansa sinun lisäksi.
Toinen päivä toi tullessaan uusia tuttavuuksia, mutta myös menetyksiä. Lempimekkoni vietti kanssani viimeisen retken. Typerä (oikeesti tosi kiva ja ihana) korilaukku Balilta raastoi hopeaa mekkoani kuin edamia. RIP.
Kolmannen päivän Marilynpöksyt herätti paljon keskustelua. Myös jatkojen jatkojen jatkoilla, joihin ei koskaan kannata mennä. Oli kivaa silti.
Ilosaaren yhteenveto: plussana sujuvuus, toimivuus, edullisuus, ihanat tyypit, hyvät lavat ja luontoäidille (vai ilmastonmuutokselle?) kiitosta keleistä. Miinusta ihmisten festarityyleistä (it’s 2018 lose the flower lei), ruokapaikkojen yksipuolisuus ja hetkellisesti helle tuntui helvetin liekeiltä.
FLOW FESTIVAL
Ei mitään huonoa sanottavaa. Paitsi järkyttävät rakot kantapäissä, mutta siitä saan syyttää vain itseäni. Note to self: ei käyttämättömiä kenkiä jalkaan ensimmäisenä päivänä. Tai oikeestaan koskaan festareille.
Flow on ehdottomasti kaikista kolutuista festareista paras. Kaikki näyttää kivalta, niin ympäristö kuin ihmisetkin. Juomat hieman kalliita, mutta se myös osittain ehkäisee suomalaista kansantautia nimeltä örvellys. Ruoka 100/100. Erityismaininta kanalle vohvelissa. Ensiintyjät flow’ssa on aina upeutta. Do tell me, jos jollain festareilla olisi kokonaisuutena ollut parempi artistikattaus. Hyvä, parempi, paras myös se, että pääsen kotioveltani suoraan ratikalla paikalle.
Vaikeeta päästä yli flow’sta, ja glow’sta. Ja ruuasta.
Vaikeeta ajatella, että kesä loppuu. Onneksi syksyllä avaan tai edes kurkkaan uusien ovien taakse. Uranaiseus here I come.
Sirilimpsis ja onneksi festareilla voi tienata panteilla! -Saara
