70’S VIBE CHANGES
Kevättä rinnassa -sanonta tarkoittaa oikeasti sitä, että stressi ja kiire puristaa rintaa. Linnut laulaa toki kyllä, ja jotkut rakastuu plaaplaa, mutta ihan alunperin sillä on viitattu rytmihäiriöihin lumen sulamisen ja auringonpaisteen seurauksena. True story. Itse koen tänä keväänä tuon puristuksen onneksi ihan positiivisena. Uusi kaupunki ja uusi työ voidaan kai myös laskea rakastumisiksi? Tulee aika superwoman olo, kun ei hajoa ihan palasiksi näin radikaaleista muutoksista, vaikka välillä saan nervous breakdownin kampaajalla käymisestä.
Rakastan mun uutta työpaikkaa, ja sen mukana saatuja uusia ystäviä. Rakastan myös mun vanhoja nuoria ystäviä. Liian harvoin tulee järkättyä yhteinen heimoneuvosto. Heti välittömästi, kun saan uuden asuntoni asuttavaan kuntoon, pyydän tämän kyseisen supernaiset -yhdistyksen kylään ja voisin ehdottaa, että järkätään omat viininmaistajaiset! Toinen kiva idea voisi olla drinkkikouluun osallistuminen tai itse sellaisen pitäminen. Porukkamme koostuu todellisista drinkkihifistelijöistä: yksi juo valkkaria vain spriten kanssa, yksi ei suostu edes maistamaan mitään makeaa, erään mielestä punaviini on parasta mahdollisimman lämpimänä, jopa kuumana ja viidennellä virtaa kyyneleet ja rakkauden tunnustukset yhden lasillisen jälkeen.
Onneksi kaikki sovimme yhteen yhtä hyvin kuin viski ja munanvalkuainen, vaikka täysin erilaisia ollaankin. Ja onneksi minä voin hoitaa sen juomahifistelyn muiden ärsyyntymiseen asti. Mutta jos joku oikeasti on järkännyt omat viinimaistajaiset, vinkkejä otetaan vastaan!
Alunperin ajattelin, että mun blogissa on pääsääntöisesti asukuvia. Jostain syystä mun mielikuvitusvalokuvaaja ei oo koskaan mukana, kun mulla on kiva asu päällä (eli joka päivä)!? Samaa ihmettelen usein meidän taloudenhoitajasta. Tuntuu, että sen työmoraali on tosi huono kun aina on sotkuista ja tiskit ja pyykit laittamatta. Sydämelliset kiitokset kuitenkin ystävilleni, jotka silloin tällöin jaksaa mun kauneutta kuvailla! Tähän perään myös hakemus harrastajakuvaajalle, joka tajuaa, että kuvat kannattaa ottaa heti aluksi ennen kuin illanvietto alkaa ja hyvässä valossa, eikä kellertävässä tunnelmavalaistuksessa. Niin, ja palkkaa en voi maksaa.
Hieman epäluontevalta tuntuu analysoida mun asuja. Pukeutuminen tulee aika selkärangasta ja oletan, että onnistun siinä ihan kiitettävästi kerta toisensa jälkeen. Nyt oon hurahtanut kaikkeen retroon pienellä futuristisella otteella. Ihana katsoa vanhoja sarjoja, kuten 70’s showta, Frendejä tai Fresh Prince of Bel Air:iä ja inspiroitua niistä. Näissä kuvissa näkyvä hame on erään suomalaisen tulevan suunnittelijan tekemä, jonka kanssa satun jakamaan asunnon. Tuo ihana vyö on kyseisen suunnittelijan Miami-reissulta mukaan tarttunut tuliainen. Muuten kaikki tässä näkyvät tuotteet: öö kaupasta? I look like a million dollars, mitäs siihen lisäämään.
Cheers to the freakin weekend even tho it’s monday! -Saara