MIDSUMMER MAGIC

Keskikesän juhla on täyttänyt sieluni ja sydämeni rakkaudella, ruualla ja rauhalla. Lapsuuden kotini metsän keskellä täydellisen sään helliessä loi eufoorisen tunnelman. Täydellinen sää tässä tapauksessa tarkoittaa ihan mitä vaan. Satoi tai paistoi, meidän juhannus kaikkine toppatakkeineen sekä koiran oksennuksineen oli 100/100 lit af (jos tälleen runollisesti haluaa sen ilmaista).

Lipun nosto, lippulaulu ja shamppanjat heti alkuun tietenkin. Partiojohtajan tytär hoiti noston sekä laulun johdon. Toiset on mestareita laulamaan, toiset grillaamaan. Työnjako oli tänä jussina erittäin selkeä.

Seuraava aamu jatkui yhtä selkeänä (ei ehkä niin selvänä). Koiran homma oli herättää miehet nuolemalla niiden kainaloita. Nam. Brunsseista parhain valmistui takapihan pikku-Toscanaan. 

Kahvia, kalaa, juustoa, eilisistä (yön yli pöydällä lojuneista) perunoista tehty salaatti, salaisella reseptillä tehdyt sitruunamimosat etc etc etc… Mitä muuta voi pieni ihminen toivoa?

Rapsutuksia, haleja, mölkkyä, huolenpitoa, rakkautta. Ah. Lisää ruokaa! Ja mikä parempi, lisää tyyppejä!
Lisää ihania tyyppejä maistamassa maailman parasta Pavlovaa. Uskallan kutsua sitä maailman parhaaksi, koska tänä juhannuksena sen viimeisistä palasista käytiin huimaa taistelua. En huijaa! Aikuiset ihmiset kauhomassa kakkua kuin se olisi viimeinen ateria. Onneksi jaksettiin vielä tehdä ninjahyppyjä, tuplakuperkeikkoja, sekä huutaa keuhkot kipeiksi Aliaksessa.

Oon kiitollinen kaikesta mitä mulla on. Eniten varmaan ihan hölmöistä pienistä jutuista. Tiedättehän, niistä parhaista. Esimerkiksi siitä, että saan juoda hyvää viiniä puskassa mun uusi lempparipaita päällä.

Myös siitä, että Suomen luonto on niin kaunis ja ihana. Ja mä oon saanut kirmailla siellä pienestä pitäen. Jotenkin näistä kuvista huokuu niiden maagisuus. Toi koko tilanne oli ihan maaginen. Koko juhannus oli. Kiitos.

Kippis, kulaus ja hölökyn kölökyn. Suo, kuokka ja Jussi! -Saara