Muutimme joulun jälkeen saatuani uuden työn. Työpaikka ja sen sijainti ei ollut aivan optimaalinen, mutta se teki muuton mahdolliseksi. Parin kuukauden jälkeen vaihdoin työpaikkaan, joka sijaitsi lähempänä kotia. Samalla moni asia muuttui – seurasin sähkönkulutusta ja polttoainehintoja aivan eri tavalla kuin ennen. HSL:n häiriötiedotteiden seuraamisen sijaan saatoin herättyäni vilkaista ikkunasta – oliko lunta maassa vai ei. Taitoimme Charlien kanssa mutkittelevaa tietä töihin ja viikonloppuaamuina saimme kulkea melko yksin. Opin arvostamaan omaa aikaa ja rauhaa, minkä työmatkat antoivat.

Talvi ei koskaan ole ollut mieluinen vuodenaika, mutta nyt huomasin kaipaavani lunta. Lumi oli valkoisempi ja taivas kirkkaampi ja jopa harmaat päivät olivat täynnä sävyjä. Nukahdin katsellen tähtitaivasta.

Talo oli yksin uhmannut mahdolliset tulipalot, myrskyt ja mökkimurrot, joista viimeiset vuodet ilman vakuutusta. Mieli rauhoittui vasta kun sain talon vakuutuksen piiriin. Nuohooja tuli käymään, ilmalämpöpumppu ja lämminvesivaraaja asennettiin ja pikkuhiljaa monet pienet asiat asettuivat paikoilleen, eivät heti mutta yksi kerrallaan. Omenapuu jaksoi kasvattaa muutaman omenan, juhannusruusukin muutaman ruusun tänä vuonna. Ensi vuonna opettelen leikkaamaan oksia, varovasti. Studion rakentaminen etenee ja jossain vaiheessa minulla on oma tila, missä luoda jotain omin käsin.

Sydän lähes pakahtuu joka kerta kun ajan pihaan ja näen kotimme, talon, joka odotti meitä.