25 vuotta Helsinkiä

Muutin Helsingistä alkuvuodesta 2020. Tulin joskus kauan sitten junantuomana opiskelijana ja vaikka muutamaan otteeseen ehdin muuttaa muualle, niin aina vaan palasin Helsinkiin.

Hämeentie on ollut ehkä elämäni keskeisin tie. Hämeentietä pitkin lähdin maailmalle ja sen kautta palasin kotiin. Opiskelijana, äitinä ja työn takia kuljin tätä kaupungin hermosäiettä pitkin. Hämeentie oli kuin vanha tuttu ja sen varrelle kietoutui moni asia elämässäni.

Silti Helsinki ei koskaan tuntunut omalta. Ei koskaan. Vika ei ole eikä ollut kaupungissa, Helsinki ja minä – me emme vaan koskaan kohdanneet. Neljännesvuosisata ei lähentänyt meitä enkä minä osannut sanoa, miksi en tuntenut kaupunkia omaksi.

Helsinki oli välitila ja nollapiste. Katselin kaupunkia vierailijan silmin, sillä samalla matkailijan katseella, jonka otin mukaani maailmalle. Tulin aina takaisin Helsinkiin, en koskaan kotiin. Koti oli jossain muualla, en vain tiennyt missä.